Autistinen piirre

Jannella on yhtenä diagnoosina Kehitysvamma autistisin piirtein. Turhan vähän on tullut perehdyttyä tuohon autistisuuteen. Aikoinaan kävin kuuntelemassa kyllä oikein hyvän luennon autistisuuden olemassaolosta ja sain vinkkejä miten voisi toimia näiden piirteiden kanssa. Ja toiminkin, mutta sellainen yrittäjyys on välillä hautautunut väsymyksen alle. Jannella kun ei ole vain yhtä hankalaa vaivaa, vaan monia monia. Täytyy taas puristaa itsestään tsemppiä aiheeseen.

Jostain syystä muistan aina sanat, jotka kuulin huidsin kauan sitten: " Jannellahan ei ole autismia, vaan autistisia piirteitä, mikä on täysin eri asia". Opin kunnioittamaan autistisuutta ja vähättelemään autistisia piirteitä, vaikka kyse on kyllä samasta asiasta. Onhan pojalla aina ollut vahvat autistiset piirteet. AINA nukahtanut -ja nukkunut huonosti, ei ole oppinut puhumaan, pienenä "nypläsi" mittanauhoja käsissään, heijasi, oli erilainen down: oli varauksellinen vieraita kohtaan, säikkyi ääniä, kulki teitä ja polkuja myöden, oli vaikea oikaista nurmikon kautta, pyöritteli jotain löytämäänsä sukkaa tms, jota nykyisin tunkee myös suuhunsa ja hömpsöttää sitä sitten edessään sylki roiskuen. Tähän kelpaa myös saunatakin vyö, päiväpeiton kulma, pehmokoiran korvat jne. Myös nämä hullukuriset potkimiset kävellessä lukeutuvat niihin. Olipa henkilö sitten autistinen tai autistiset piirteet omaava, toimenpiteenä on kuitenkin samat käytännöt! Voisikohan nimikkeitä muuttaa vaikka Autismi I:ksi ja Autismi II:ksi, joka olisi sitten näitä piirteitä. Vähän niinkuin Diabeteskin on luokiteltu.

Äänimaneerit olleet tosi voimakkaina viime aikoina, ja jatkuvasti. No, niihin hakee selitystä mielessään; onko laulua, matkimista, haluaako aiheuttaa painetta vatsaan, että ilma pääsisi liikkeelle?! Aloin miettimään kuulemista Jannen näkökannalta. Kuuntelin lenkillä ollessa mitä ääniä hän kuulee. Oma kuuloni on hieman parantunut Tone-tuotteen avulla, joten pystyin nyt tähän tehtävään. Pakkaspäivänä kuulin kävellessä kengän alta kuuluvan narskunan! Ei ihme, että poika pitää käsiään korvilla! Sitten lumet sulivat maantieltä ja autojen nastarenkaista lähtee armoton rapina. Nämä ovat juuri sellaisia ääniä, jotka saattavat tuntua autistisesta jopa kipuna korvassa.

Kirjoittelin äänimaneeri-asiasta Jannen erityiskoulun opettajan kanssa. Hän selvitti autistipäivien antia, että eri keskuteluissa oli tullut esille maneereista sen, että nykyoppien mukaan, jos maneeri ei ole erityisen häiritsevää ja haittaavaa henkilölle (tai ympäristölle), sitä ei pyritä kitkemään pois. Jossain tapauksissa esim. heijaaminen, saattaa olla autistisen ihmisen tapa näyttää iloaan. Aina ei ole näin, mutta nämä ovat yksilökohtaisia asioita.Pakonomainen tominta saattaa auttaa ihmistä selviytymään, tuottaa turvaa jne. Jos toiminta täytyisi saada "kuriin" niin kuin Jannella, vaatii se systemaattista asiaan paneutumista, syiden ja seurausten pohtimista, siis todellista salapoliisityöstä. (FBI-hoi!!!) Pitäisi keksiä toinen tapa toimia, että henkilö tuntisi olonsa turvalliseksi ja saisi hyväksyttävämmän toiminnan.

 

Kuulosuojaimet ovat olleet meillä käytössä meluisissa paikoissa käydessä, kuten Toimarilaisten kanssa kirkossa käydessä, tai discossa... :)  Siinä keskusteltaessa opettajan kanssa sain vinkin käyttää kuulosuojaimia muutoinkin. Siis tuumasta toimeen ja aamulenkillä oli iloisen vihreät kuulosuojaimet hänellä päässä. Ja tulokset oli kyllä myönteiset. Ääntä tuli kulkijasta, mutta se ei ollut ollenkaan niin kovaa kuin normaalisti, potkuja tuli, mutta vähemmän. Ei tarvinnut taluttamista, vaan kulki reippaammin ja pysähdyksiä ei tullut. JOSPA TÄMÄ TOIMISI!! Laitan kuulokkeet Toimariinkin, niin saavat kokeilla jos käyvät kävelyllä. HIENOA! Minä olen taas NIIN innostunut! Tarkkaa työtä saada selville mikä autistista henkilöä auttaisi. Mikä saa häiriökäyttäytymisen aikaan: ääni? valo? liike? Mitä voi tehdä? Mitä muuttaa? Onhan se varmaan loputon suo, mutta pienikin apu on joskus suuri apu.