Remonttipakolaiset, osa 2



No niin! Pian on viikko jo pyörähtänyt täällä remonttievakossa. Aika on mennyt suhteellisen nopeasti. Viikko on ollut mielenkiintoinen Jannen olemista seuratessa: Vaikea sanoa, miten paikanmuutos on vaikuttanut yöuniin, sillä hänellä on vatsa vaivannut ihan koko ajan ruokailujen jälkeen - ja pahasti!  Onko niin, että muutos vaikuttaa vatsan hyvinvointiin kielteisesti, vaikka muuten olosuhteet ym. ovatkin suotuisat. Toivoa sopii, että balanssia löytyy vatsaan, lääkitys ja vatsanpainelut on ainakin olleet oireen mukaiset, ja hoitaja aina asemissaan. Keljua olla aina näissä huolienergioissa, mutta "tää on tätä!"

Täällä on ihana veljeni ylläpitämä puutarha, jossa on mukava vaeltaa:

Syyshortensiat kukoistaa

Välillä käyn kurkkaamassa kotikonnuilla: remontti etenee vauhdilla!

Aamupalalla tuttu radio rallattaa, tuikku palaa ja tutut astiat. Melkein kuin kotona!

Monenmoista vaihtoehtoa pyöräilyreitiksi. Tämä on yleisemmin käytössä.



Hiekkatiellä huristellaan aamutuimaan!





Täällä on oikein hyvä halauspuu. Jannekin opettelee tunnistamaan maaenergiaa ;)

Illan tullen on vielä päästävä ulos. Maaseudulla on sellainen vaikutus.



Ja ah, nämä ihanat aamut, kun aurinko nousee, kun keittiön ikkunasta kurkistaa! Olenkin nimennyt tämän veljeni talon Nousevan Auringon Taloksi!

Pojan nukahtamiset ovat olleet siis vaikeita. Johtuen varmaankin niistä loputtomista ilmavaivoista. Tenoxia olen antanut viikon aikana kahdesti. Joskus on silti herännyt neljältä ylös, eikä ole nukkunut sen jälkeen. Joskus on tullut viereen ja nukahtanut siihen. Minä olen sitten hipsinyt poikasen sänkyyn. Saahan nähdä ehtiikö oma rytmi löytymään ennen kuin muutetaan takaisin kotiin.

Täällä lämpenee  puusauna kolmesti viikossa. Ja sekös meitä ilahduttaa. Olen jo ylimmäinen saunamestari, sillä olen oppinut tuon homman täydellisesti. Puiden haku kuuluu myös asiaan. Sekin on kuin ostoksilla käyntiä, sillä veljeni puupinot on suorat kuin kaupanhyllyt. Hän asettelee joka puun rakkaudella omalle paikalleen. Ja tämän sanon ihailevasti.

Janne tykästyi saunomiseen niin, että haluaisi saunoa ihan joka ilta. Menee saunaan ja marmattaa kun lauteille menevät portaat ei ole paikoillaan. Kulkee edestakaisin. Hänelle varmaan riittäisikin jos vaatteet päällä pääsisi kylmään saunaan lauteille istumaan. En vaan jaksa kulkea perässä ja vahtia ettei tipahda korkeuksista. Saunamies odottakoon oikeaa päivää!!

Aluksi jännitin miten meillä sisaruksilla yhteiselo sujuu n. neljänkymmenen vuoden jälkeen, kun olemme perheenä asuneet. Lapsena kinastelimme paljon, tiedät kyllä jos sinulla on ollut sisaruksia.  Ei mitään huolta. Olemme molemmat käyneet elämän koulun tässä välillä, aikuistuneet, ja nyt näyttäisi molemmin puoleinen kunnioitus olevan päällimmäisenä. Oikein tuntee sen sisarellisuuden, arvostan todella. Huolettaa vain, ettei hän omassa kodissaan saa olla "rauhassa" Jannen ääniltä, huudoilta ja karjahteluilta. No, hän pääsee huokaisemaan kun nähtävästi parin viikon päästä keräämme taas kimpsut ja kampsut ja köröttelemme omaan uudistuneeseen kotiimme; kohti uusia seikkailuja.

Remonttipakolaiset osa 1

Vuosikaudet olen haaveillut, että meillä olisi uudistunut sauna- ja kylpyhuone. Ne kun ovat alkuperäiskunnossa. Ja siitähän on aikaa jo hyvä tovi!  Haaveeksi se remontti on aina jäänyt, kaiken tämän omaishoitajuuden jalkoihin. Vaan sitten puuttui kohtalo peliin mukaan ja laittoi meillä käymään mittaajat ja tarkastelijat koko taloyhtiön osalta parannuksen kartoittamista varten. Ja huomioitavaahan siellä tietenkin oli. JESS!! Nyt viimein tapahtuu jotain, "kun on pakko".

Viimein koitti päivä, kun sain tietää milloin remontti alkaa! Sitten piti alkaa tositoimiin. Olin jo tietoinen, että meidän tulee Jannen kanssa lähteä lipettiin remontin alta. Onneksi on lähisukulaisia, onneksi on hyvät välit, ja onneksi ilman miettimistä Jannen kummieno lupautui meidät majoittamaan kotiinsa. (Hyvä kun ei miettinyt, olisi tullut pian toisiin aatoksiin!)

Kerronkin tätä remonttimatkaa Janne huomioiden. Tietäen hänen aikaisemmat reaktionsa muutoksiin, olen melkoisen jännittynyt miten kaikki tulee menemään. (yövalvomiset, taantumiset yms.) Tokihan oireet saattavat ilmetä vasta sitten kun olemme jo kotona, ja täällä on melkoinen muutos tapahtunut uudistuksen myötä. Ennemmin tai myöhemmin hän reagoi, se on varma. Mutta uskoisin tuon uudistuksen antavan minulle energiaa kestää vielä senkin.

Tällä hetkellä olen pakkauspuuhissa. Aika paljon tulee tavaraa, mutta mietin, että Jannen autistisuuden kannalta on tutut tavarat hyvä olla mukana. Omat muumilakanat, päiväpeitto, karvalankamatto, pimennysverhot, kuvaohjelmataulu -ja kuvat! Omat lautaset ja muki. Oma ruokatabletti rajaamaan äärettömyyttä ruokapöydässä. Tuttu tuikkukippo ja pikkuradio. Oma cd-soitin, dvd-tv, vhs-soitin, Taikofon-tyyny. Viihdykkeet on ainakin asianmukaiset.  Ja kaikkein tärkein; polkupyörä meni ensimmäisessä kuormassa. Veljeni kävi ystävällisesti pyörän hakemassa. Pyörätie on onneksi lähellä ja siellä on turvallista huristella. Äitikin saa juoksennella sitten henki hievärissä perässä.  Konttorilla ovat ihania ja Jannen erityistarpeet huomioidaan siellä tänä aikana isolla mittakaavalla. Rentoutusta ja leppoisaa oloa. Sama kuljetussysteemi saatiin pyörimään ja tuttu kuljettaja auttaa myös sopeutumisessa. Ja vaikka kaiken tämän huomioi, niin sittenkin muutos on hänelle tosi rankkaa. Kelleppä ei olisi!

 

Mökkimies on autuaan tietämätön vielä muutoksesta, vaikka onkin sitä jo aavistellut!

Nelisen viikkoa siellä evakkotaipaleella luultavasti menee. Toivottavasti ei tule yllätyksiä purkausvaiheessa joka pidentäisi remonttiaikaa.

Janne on nyt isänsä ja Rasmus-koiran kanssa kesämökillään. Loistavaa, että saan omia aikojani siirtää tavarat. Luulisi se pojan oloa helpottavan, kun ei näe miten kotia riisutaan ja paketoidaan laatikoihin.

Jenni-tytär on tulossa auttamaan, kunhan kiireiltään ehtii.. Ihanaa! No mutta mitäpä tässä nyt turisemaan pidempään. Kaapit ja laatikot odottavat raivaajaansa. ;)