Remonttipakolaiset osa 1

Vuosikaudet olen haaveillut, että meillä olisi uudistunut sauna- ja kylpyhuone. Ne kun ovat alkuperäiskunnossa. Ja siitähän on aikaa jo hyvä tovi!  Haaveeksi se remontti on aina jäänyt, kaiken tämän omaishoitajuuden jalkoihin. Vaan sitten puuttui kohtalo peliin mukaan ja laittoi meillä käymään mittaajat ja tarkastelijat koko taloyhtiön osalta parannuksen kartoittamista varten. Ja huomioitavaahan siellä tietenkin oli. JESS!! Nyt viimein tapahtuu jotain, "kun on pakko".

Viimein koitti päivä, kun sain tietää milloin remontti alkaa! Sitten piti alkaa tositoimiin. Olin jo tietoinen, että meidän tulee Jannen kanssa lähteä lipettiin remontin alta. Onneksi on lähisukulaisia, onneksi on hyvät välit, ja onneksi ilman miettimistä Jannen kummieno lupautui meidät majoittamaan kotiinsa. (Hyvä kun ei miettinyt, olisi tullut pian toisiin aatoksiin!)

Kerronkin tätä remonttimatkaa Janne huomioiden. Tietäen hänen aikaisemmat reaktionsa muutoksiin, olen melkoisen jännittynyt miten kaikki tulee menemään. (yövalvomiset, taantumiset yms.) Tokihan oireet saattavat ilmetä vasta sitten kun olemme jo kotona, ja täällä on melkoinen muutos tapahtunut uudistuksen myötä. Ennemmin tai myöhemmin hän reagoi, se on varma. Mutta uskoisin tuon uudistuksen antavan minulle energiaa kestää vielä senkin.

Tällä hetkellä olen pakkauspuuhissa. Aika paljon tulee tavaraa, mutta mietin, että Jannen autistisuuden kannalta on tutut tavarat hyvä olla mukana. Omat muumilakanat, päiväpeitto, karvalankamatto, pimennysverhot, kuvaohjelmataulu -ja kuvat! Omat lautaset ja muki. Oma ruokatabletti rajaamaan äärettömyyttä ruokapöydässä. Tuttu tuikkukippo ja pikkuradio. Oma cd-soitin, dvd-tv, vhs-soitin, Taikofon-tyyny. Viihdykkeet on ainakin asianmukaiset.  Ja kaikkein tärkein; polkupyörä meni ensimmäisessä kuormassa. Veljeni kävi ystävällisesti pyörän hakemassa. Pyörätie on onneksi lähellä ja siellä on turvallista huristella. Äitikin saa juoksennella sitten henki hievärissä perässä.  Konttorilla ovat ihania ja Jannen erityistarpeet huomioidaan siellä tänä aikana isolla mittakaavalla. Rentoutusta ja leppoisaa oloa. Sama kuljetussysteemi saatiin pyörimään ja tuttu kuljettaja auttaa myös sopeutumisessa. Ja vaikka kaiken tämän huomioi, niin sittenkin muutos on hänelle tosi rankkaa. Kelleppä ei olisi!

 

Mökkimies on autuaan tietämätön vielä muutoksesta, vaikka onkin sitä jo aavistellut!

Nelisen viikkoa siellä evakkotaipaleella luultavasti menee. Toivottavasti ei tule yllätyksiä purkausvaiheessa joka pidentäisi remonttiaikaa.

Janne on nyt isänsä ja Rasmus-koiran kanssa kesämökillään. Loistavaa, että saan omia aikojani siirtää tavarat. Luulisi se pojan oloa helpottavan, kun ei näe miten kotia riisutaan ja paketoidaan laatikoihin.

Jenni-tytär on tulossa auttamaan, kunhan kiireiltään ehtii.. Ihanaa! No mutta mitäpä tässä nyt turisemaan pidempään. Kaapit ja laatikot odottavat raivaajaansa. ;)