Kevät on jo pitkällä! Suuri osa joutsenista ovat lentäneet etsimään tuttuja pesintäpaikkoja. Ja me olemme käyneet lääkärin vastaanotolla kuuntelemassa ct-kuvien tulokset.
Jannen isä oli myös mukana, ja voi miten hienosti Janne osasi käytävällä odottaa lääkärille pääsyä! Olin ihmeissäni: hän oli hiljainen, eikä vipattanut mikään paikka!
Tilanne oli kai niin poikkeuksellinen, että luulen häntä hieman
jännittäneen? Mutta minä nautin. Hän oli kuin kuka tahansa. Auttoi
tietty asiassa, ettei muita odottajia ollut käytävällä. Ympäristö oli
rauhallinen, eikä kaijuttimista tulvinut radiolähetystä.
Vastaanotto-aika oli 20 min. myöhässä, mutta tulihan se ovenavaus ja tutulla nimellä kutsuminen!
Siinä katseltiin kuvia tietokoneruudulta, eikä lääkäri sanonut uutta poikkeavuutta olevan. Ilmaa on vaan joka suolenmutka täynnä, kun hän maneereissaan vetää ilmaa sisään, että lähtee kohta varmaan lentoon ilmapallona! Vaikea on saada lopettamaan moinen.
Kysyin pohjukaissuolen kierteisyydestä, mutta sellaista siellä ei nyt kuulema näkynyt! Häh! Olinpa ihmeissäni. Miten se suoli sillai sitten vääntyy ja kääntyy itekseen? Mistä ne vaivat tulee?! Minun piti tarkastaa kuvan laidasta, lukeeko siinä varmasti Jannen nimi. Oli ok.
Peräsuoli on kuulema todella laaja ja täynnä. Lääkäri ajatteli, että vaivat voisi johtua siitä? Outoa. Eipä hänellä ollut takataskussaan mitään uutta antaa, niin kysyin, että voisiko Klyxauksen alkaa antamaan isolla ruiskeella tästä lähin, jos tyhjenisi paremmin. Hetken näin lääkärin kasvoilla helpottuneen ilmeen! Että saadaan jokin ratkaisu ko. ongelmaan. Näin sitten tehdään.
Vastaaottomaksu oli yli 40 €. Olisi kyllä pitänyt saada alennusta, kun kerran itse keksii hoitokeinot!
Näillä on nyt menty, ja todella, parempi on ollut vointi(kop kop kop) Mutta siinä on yksi juttu; että Jannen sisko on ollut putkiremontti-pakolaisena ja asunut kanssamme viime aikoina. Ja Janne tykkää! Hän ihan palvoo ja jumaloi siskoa. Ei uskalla kyllä mennä tämän huoneeseen, mutta sen näkee, että tilanne on Jannelle tärkeä. Sisko ei niinkään välitä meidän omanlaatuisista tavoistamme; tämä ei taida toimia toisinpäin. Mutta kuinka paljon Jannen oksitosiini-hormonit vaikuttaa hänen oloonsa? Luulen, että paljonkin. Hyvä olo henkisesti auttaa myös fyysiseen vointiin. Takuulla!
Olipa minulla tyhjä olo sen reissun jäljiltä. Olin jännittänyt ja henkisesti valmistautunut, että leikkaus tulee pohjukaissuoleen, ja jopa avanteen laittoonkin olin tsempannut itseäni. Lääkärin mielestä avanteen hoito olisi hankalaa Jannella, että sen laittoa lykätään mahdollisimman pitkään vielä. Komppaan kyllä häntä, enkä todellakaan alkanut anelemaan sen laittoa! Sitten kun Klyxaus ei enää onnistu, otetaan avanne-asia esille. Olin kyllä asialla sillä mielellä, että parannusta saadaan hänen vointiinsa, mutta en arvannut, että siihen olisi noin yksinkertainen ratkaisu. Toivotaan, että hyvä jakso jatkuisi mahdollisimman pitkään.
Vaihtelevaa kylläkin edelleen nukkumisen suhteen. Toissa yönä nukkui alta 4 tuntia. Onneksi oltiin silloin kahdestaan, muuten olisi Jennin varapäreetkin palaneet. Ehkä se on tämä lämpimämmän ajan tuleminen, valon lisääntyminen vaiko siskon poissaolo?? Jokin laukaisi, ettei uni vaan tullut. Minulla on ollut 4 vk selkä kipeänä, kun huolimattomasti nostin poikaa ja ranka vain rutisi. Olen kyllä toiveikkaana, että saan selän vielä kuntoon. On se jo parempi kuin aikoihin. Vanhaksi tässä tulee itse kukin. Saapa nähdä kauanko saan olla terveenä, että voin hoitaa poikaa. 4 vuotta eläke-ikääni. Se on kyllä pitkä aika, mutta päättänyt olen näin, että viimeistään silloin poika siirtyy laitoshoitoon. Täytyyhän minullakin olla jokin määränpää tähän raskaaseen työhön. Vai mittee meinaat?
