Loppuvuoden 2017 kuvia Toimarilta.
Maaliskuulta 2018 Toimari muutti keskustaan, ja mekin totuttelimme uuteen Konttori-nimeen.
Osasin odottaakin, ettei näin suuri muutos ehkä mene niin kuin Strömsössä... Vaikka muutos oli hyvin odotettu ja positiivinen, ja Janne meni tosi mielissään uuteen paikkaankin, eikä ollut mitään negatiivista sanomista, niin poika oli tosi rauhaton kotona. "Beatboxasi" suullaan niin että sylki roiskus.. jopa syödessä! Nukkumaan menijä ei pysynyt sängyssään, kasetteja ja levyjä vain välppäsi... Tenox oli enemmän kuin tarpeellinen unen tuoja tuolloin. Alussa oli myös sänkyyn pissaamisia, maneerit oli huipussaan. Mutta aika teki tehtävänsä tässäkin tapauksessa. Vaikeudet on voitettu tällä erää, ja uusi päivätoimintapaikka on oikein ihana ja paljon tilavampi kuin edellinen.
Tässä vielä sitä aikaa, kun mittaili katseellaan ja seuraili muuttopuuhia...
Kirkon mies.
Musaterapia on jatkunut normaalisti. Aina yhtä rauhoittuneena tulee kotiin. Loistojuttu, että pystyy käymään siellä, vieläpä itsenäisesti taksin kanssa ilman äitiä! Taattu ruokakauppareissu tuona aikana minulle..
Eli sairaalakuvia ei onneksi ole tänne laittaa. Niitä kun ei ole tullut. (Kuuletko kuinka kovaa koputtelen täällä puuhun; rystyset punaisena.) Olen oivaltanut oikean tekniikan, jolla helpotan hänen ruokailun jälkeistä olotilaa. Nykyisin hänelle tarpeellinen röyhtäisy ei meinaa tulla, ja siinä voin olla apuna aiheuttamalla vatsaan sopivasti painetta. Röyh vaan!
Siinäpä se nopeasti pähkinän kuoressa. Aurinko armas sulattelee vielä nuo viimeiset lumen rippeet, ja sitten on jälleen ihana kesän alku. Sitä minä aina odotan. Valoa! Vihreyttä! Järven välkettä ja aaltojen loiskuntaa! Joutsenet rannalla! Jannen pyöräilykauden aloitus! Sirkus Finlandia saapuu Lahteen, ja liput jo printattuna visusti tallessa. Jennin kanssa laatuaikaa! Mitäpä sitä lottovoitolla tekisikään, kun on kaikki tämä! :)
