Vaivaa ja marinaa

Nyt on ollut taas extra-haastavaa aikaa... jolloin hän vain marisee, olo tuntuu tuskaiselta. Tänään ei kipulääkekkään auttanut. Pahinta tässä on se, että kun kaikki vanhat konstit on kokeiltu, että olo helpottaisi, ja aloitettu rinki uudelleen, miettii päänsä puhki, mitä vielä voisi tehdä? Kun ei toinen osaa sanoa. "Pi-Pi" on ainoa sana, ja senhän kyllä näkeekin.

Tänään oli musaterapiassakin ollut vaivaa. Huonosti nukutun yön jälkeen on ennenkin tahtonut mennä terapiaan, esiintynyt siellä rauhallisena ja asiallisena. Tänäänkin tahtoi, (kyllä-ei kortit) mutta tämä möykkä oli sielläkin ollut nyt poikkeuksellisesti. What to do?

Se tunne, kun mietit, mitä teen? Itsekin olen kahden tosi huonosti nukutun jälkeen ollut epävireinen, mutta vielä kokeilin yhtä keinoa: lenkkeilyä, liikkumista. Kävelimme rantaan ja napakelkalle. Mörisi ja marisi ja kömpi kelkkaan. Vauhti sai vähän hiljaiseksi. Sitten kävellä-tarvottiin jäällä hyvän tovin. A Vot, tuli muutama hyvä röyhty. Tätäkö hän oli vailla, kävely-terapiaamme? Loppumatkasta alkoi kaveri tulla hyvällä tavalla hiljaisemmaksi, ja kotiin päästyämme kuuntelin sormet ristissä hetken, alkaako meteli.  Nyt hän kuuntelee Smurffeja, joten ei voi päätellä äänestä, kun se voi olla hänen "lauluaan". Eipä kuulosta ainakaan tuskaiselta.

Tällaisina päivinä olen varuillani. Kuumemittari ensimmäiseksi kainaloon. (lapsen- :) Kuume nousee hänelle tosi harvoin. Yleensä on suuri ongelma jo olemassa, jos kuume nousee. Yskä ei jatku hetkeä kauemmin, vaikka se on hyvin syvältä tulevaa yskää, ja esiintyy usein syödessäkin.

Lääkäri-reissuja on samanlaisesta vaivasta suoritettu, ja sieltä ollaan tultu Panadol-reseptin kanssa pois, toisinaan närästysreseptin. Tämä on hankala vaiva, mutta olen ymmärtänyt, ettei pitäisi olla vaarallinen.

Viimeksi oli närästystä. Hän on kyllä saanut närästyslääkettä jatkuvana siitä lähtien, mutta kukapa tietää jos vaikka lie. Gavisconia täytyy vielä hankkia  lisäksi, sitä annetaan puoli tuntia ruokailujen jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. Kokeillaan myös sitä, kaiken varalta. Tämä on vähän kuin lottoamista. Ei voi tietää mikä on lopputulos. Mutta jos et pelaa, et voitakkaan.

Minulla on ilo kuulua ihanaan enkeliryhään facebookissa, jossa voin pyytää rakkaudellista valotyön apua helpottamaan meidän oloa. Kaikki apu on tarpeen. Energiahoitoja olen myös ottanut ja saanut niistä paljon uutta ja kevyempää energiaa itselleni, uutta näkökulmaa ja jaksamista. Enkelit ovat tulleet minulle läheisemmiksi. Tällä kaikella on tarkoituksensa, ja haluan perehtyä tähän vielä lisää! :)

Tätä kirjoittaessa on Smurffi lakannut pyörimästä. JA POIKA ON HILJAA! Jeeee!!! Kyllä nousee kävelylenkitkin taas arvoon arvaamattomaan! <3

Hiihtoreissu

Toimarilla oli tänään kehittämispäivä. Jannen 3- tuntinen tiistai siis siirtyi toiselle päivälle.
Olin ajatellut jo pitkään, että tämä on sitten hiihtopäivä! Aurinkokin pilkisteli; siis eikun menoa monoon :) Pakkasta oli -12 astetta.

Jansku on jostain syystä pitänyt aina hiihtämisestä. Kuten kaikessa: tunnelma siinäkin on tärkein, ei matkan pituus -tai vauhti.

Onpas näkemisen arvoista, kun laitetaan monot jalkaan; se RIEMU, kun tietää, että pääsee hiihtämään. 

Valmentajalta vaaditaan kylläkin extra-energiaa, että hiihtoreissu onnistuu. Mikään kun ei ole itsestään selvyyttä.  Vuosien alussa minulla oli omat sukset jalassa, ja näytin esimerkkiä hiihtämällä. Vauhti on tällä suurella hiihtäjäsankarilla niin verkkainen, että mieluimmin kävelen nykyään vierellä, niistän nenää ja jos hyytyy, niin työnnän takapuolesta etiäpäin.

Vastaan tuli Jannen kaveri isänsä kanssa; hiihtäjämies oli niin keskittynyt suoritukseensa, ettei malttanut jäädä "turisemaan". Jansku vaan hiihteli eteenpäin ja murisi mennessään. Pikku-karhun murina oli taas muotia, vatsako se taas vaivaa?... Sauvat oli usein ilmassa tai kainalossa, ja minä asettelin niitä ladun viereen. Ihmeesti kyllä muisti vuorotahdin. (5cm eteenpäin toisella suksella, ja samanverran toisella) Muisti mihin monot asetetaan, ja äiti ähisi niiden asentamisen kanssa)

Miljoonat timantit kimmeltelivät hennon lumen pinnalla. Meillä oli rikas tunne  järven jäällä. Aurinko lämmitti, mutta viima oli kylmä. Janne muisti, mistä sauvalla piti painaa, että monon sai irti. Hän oli tullut siis "maaliin" ja äiti kantoi sukset loppumatkan.

Kotiin tullessa soppa oitis lämpiämään. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! :)

Omaishoitajan omaa hoitoa

Käsi- problematiikkani alkaa pikkuhiljaa hellittää. Lääkäri iski siihen kortisoni-piikin. Auttoiko? Ei auttanut. Joillakin auttaa heti, minulla tuli pahemmaksi. Unohdin sen reitin.

Internetin ihmeelliseen maahan uppouduttuani googlaamaan "Kortisonin vaikutus " tms...  tieni vei viimein tällaisille sivuille: Timo Maaranen Luin ja luin ja mumisin ääneen "juuri näin, juuri tuollaista". Ajattelin, että "tänne minä haluan, vaikuttaakohan hän jossakin Lapin perukoilla?" Riemukseni huomasin, että hän ottaa vastaan sekä Lahdessa että Padasjoella. Olipa hyvä tuuri. Sinne sitten vain apua hakemaan tämän jäässä olevan olkapääni kanssa.

Hän on kuntohoitaja, joka on erikoistunut selkä/polvi/lonkka-ongelmiin, tenniskyynärpäähän sekä niska- ja olkapäävaivoihin. Hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä, eikä vaan ongelmakohtaa. Aiheuttaja on usein muualla kuin missä vaiva ilmenee.

Esimmäinen kerta auttoi siinä määrin, että pystyin nukkumaan pitkästä aikaa vasemmalla kyljelläni. Se oli suuri ja iloinen asia. Itse hautelen olkapäätä vielä kotona kylmällä. Oma hoito on myös tärkeää.

Toisen käynnin jälkeen käden liikkuvuusalue edelleen on parantunut, ja uskon, että kolmannen käynnin jälkeen se alkaakin olla jo terve. Ennätyksellisessä ajassa, nämähän ovat pitkäaikaisia vaivoja. Joillekin jo pelkästään yksi käynti tuo avun vaivaan.

Kiitoksia Timolle, että on opiskellut menetelmän, jolla voi auttaaa meitä vaivoissamme!

Sattuipa ikävästi: laitoin ruokaa hoidettavalleni, ja RÄISKIS. Kalapalaa laittaessani tulikuumalle paistinpannulle, (jossa oli oikein voita sulatettuna) roiskahti tulikuuma rasva kolmelle sormelle. Ensimmäinen reaktio oli, että puhaltelin tiuhaan tahtiin, sitten äkkiä kylmän vesikraanan alle. Hitsi kun poltteli. Kummallista oli, että kylmä vesi auttoi hetkeksi, antoi tehdä vähän hommia, ja taas vaati vesihoitoa. Tämä tapahtui klo 16:00. Vielä illalla klo 23 tein tätä vuorovesi-hoitoani.

Olin päivittänyt facebookiin statukseni ko.aiheesta pyysin neuvoja, ja sain monia ihania ohjeita palovamman hoitoon. Kokeilin niitä kaikkia. :) Muistin, että minullahan on vielä Aloe Veraa (with Propolis)  jäljellä putelissa, ja sitä sivelin viimeiseksi. Janne marisi ja murisi sängyssään, annoin hänelle Tenoxin ja onneksi nukahti.  Niin alkoi minunkin simmuni sammuilemaan, ja ihanaa,että sain unta aamuun asti. Kiitoksia kaikille auttajille <3 Aamulla nimittäin vain pienen pieni rakkula ja lievästi punertavat sormet.

Mietin vain, että jos palaminen olisi ollut laajempi ja olisin joutunut lähtemään päivystykseen 30 km:n päähän tuohon aikaan, olisi minun pitänyt järjestää Jannelle erityisjärjestelyjä; en olisi pystynyt huolehtimaan hänestä niissä tuskissani. Hieman monimutkaista, mutta hätähän ei lue lakia. Onneksi pääsin vain tällaisellä "näpäytyksellä".

Kelkkailua

Hurrrrr...kylmää on pidellyt, aamulla oli -18. Onneksi ihana aurinko lämmitti keliä sen verran, että pääsimme ovesta ulos. Ihana yllätys oli rannassamme.  Kyläyhdistys lienee asialla; ihana napakelkka oli pystytetty ilahduttamaan vauhdista nauttivia. Jannekin kömpi harkitusti kelkkaan, ja eikun äiti-moottori työntämään

 

Itse kiikkui vielä vauhtia lisää :)

 

 

 

Menimme rantaan potkukelkkaa kantaen,tie oli kerrankin hyvin soritettu. Jäällä oli juuri sopivasti lunta potkukelkkailuun. Jansku työnsi kyynärvarsillaan kelkkaa, joka meni päin kaislikkoa ja kivikkoa, tarvittiin siis apu-ohjaaja paikalle. Lopulta istutin tämän rallikuskin potkuriin istumaan; ja taas mentiin!



 



Kotikuntoutusta

Jannella on ollut elämässään taitoja, jotka tulevat ja menevät. Katselimme Jennin kanssa heidän lapsuuden aikaisia videoita, ja olimme hämmästyneitä, kuinka paljon siinä oli osaamista, mitä hän ei enään hallitse.

Mm. apuviittomia hän on käyttänyt aikoinaan hyvällä menestyksellä. Niiden kanssa on vain niin, että kaikki tahot: kotona molemmat vanhemmat, mummolat, koulu, ja muuton jälkeen uusi koulu, päivätoiminta... olisi pitänyt olla täysillä mukana, samanlaisilla viittomilla. Syystä tai toisesta, viittomia hän ei käytä. On unohtanut kaiken. Harmi sinällään. Mutta onhan vielä olemassa kuvakommunikaatio, selkokieli sekä puhekommunikaattorit.

Herra Johtajan viikko-ohjelma. Päivä-ohjelmaa

 noudatetaan tarkemmin, menee hänelle sekavaksi,

jos liian paljon kuvia.


 



Puhenkommunikaattori-painike

eli "Puhenappula" eli "Puhis"      



Tämä on tärkeä vekotin. Kun Janne on "maailmalla" käymässä: Toimari-kerhossa, Musiikki-terapiassa tai isänsä luona, tulee hän kotiin, kaivetaan kassista oitis Puhenappula, ja hän saa silmät loistaen "kertoa" nappia painamalla, mitä hän on tehnyt, millaista oli. Ja tämähän tapahtuu niin, että ko. paikassa on henkilö, joka äänittää omalla puheellaan tapahtumia, ikäänkuin Janne kertoisi. Sama toimii kotoa lähtiessä. Minä nauhoitan juttuja, ja hän itse painaa kuulumiset. On todettu hyväksi, tärkeäksi. Hän saa olla "tasavertainen" puhuvien kanssa. Muutkin jakavat kuulumisiaan. 

 

 Kuunteleppas, mitä jäbä oikein duunaa! :)

  

Pukeminen ei oikein suju. Siinä avustetaan, ja jos kanttia riittää ohjaajalla, odotetaan (iäisyyden), että pyytämä työ tulee tehtyä. "Laita kädet hihaan" tahi "Vedä housut jalkaan". Kärsivällisyyttä vaaditaan, kiire ei saa olla. Ja jos on kiire, puetaan kuin pikkulasta. Yhteen aikaan oli käytössä palkitsemis-rusinat, mutta nykyisen tukkeutumisvaaran vuoksi se ei ole enää mahdollista.

Ulos lähtiessä hän saa valita minkä pipoistaan haluaa päähän, ja sen laittaminen onnistuu . Autan takin ylle, vetoketjun annan hänen itsensä vetää ylös. (kun ensin asennan sen alhaalta paikoilleen, ja asetan hänen kätensä vetoketjun vetimeen kiinni ja kehoitan: vedä ylös!) Onnistumisen tunne loistaa silmistä: minä itse! Samasta syystä kengät tulee olla helposti jalkaan laitettavat. Talvella on hyvä, kun voi käyttää Kontioita. Hän pääsee itse sujauttamaan jalan kenkään, kun ensin muutaman kerran sitä kehoitan, ja lopulta vaikka polveen napautan: "laita jalka kenkään".  (se on parempi sanonta kuin: kenkä jalkaan, hän käsittää konkreettisesti asian :)

 

Vetoketjun vetoa hämärässä eteisessä

 

 

Jannen pääasiallisin harrastus on lenkkeilyn ja Musiikkiterapian ohella musiikin kuuntelu. Annan hänen valita kolmesta-neljästä cd:stä kulloisenkin mielimusiikin. Tällähetkellä on Smurffi-buumi. Myös Lauri Tähkä ja J.Karjalainen ovat kova sana. Lastenlaulut vielä raikaa meillä päivittäin. En välitä, vaikka ikää on hänellä jo 23. Lastenlauluissa on reipas ja iloinen sävel. Niistä hän pitää.  Turhaa hienostelua ajatella, etteikö hän voisi kuunnella Peppi Pitkätossua! Näitäkin ajattelijoita on matkanvarrella ollut. Toki muutakin musiikkia annetaan kuunnella, mutta lastenlaulut saavat olla mukana niin kauan kuin hän elää. Miksi ei antaisi hänen kokea mielihyvää, jota hän lauluista saa. Itseppähän valitsee mitä haluaa kuunnella :)

Kun lapset olivat pieniä, oli vielä VHS-kasetti nauhotuksineen olemassa. Näistä Kaukametsän pakolaiset on nykyisin jostain syystä Jannen suosikki. Myös Ti-Ti-nalle ja Fröbelin Palikat -nauhat alkavat olla loppuun kulutettuja. Pikkuisena katseli Muumeja, seurasi silmäkovana pitkät ajat, mutta enää ei hän niistä ole kovin kiinnostunut.

 

Kaukametsän pakolaiset

 

Olen käynyt TaktiiliStimulointi kurssin ja valmistunut kosketuspedagogiksi. Janne nauttii suunnattomasti tästä hoidosta, ja ihmetyksekseni jaksaa maata hoitopöydällä koko ajan. Nyt kun vipatukset ja kaikenlaiset maneerit on kovimmillaan, olisi minun välttämättä aloitettava jälleen hoitosarja, jos niistä olisi apua. Hoidossa sivellään ihoa järjestelmällisesti, aina samalla tavoin. Raajan pituus, leveys, nivelenkohdat, sormet,varpaat, jalkapohjat, pää, selkä...jne. Auttaa kehotietoisuuteen, siinä ihmisen oma oxitosiini-hormooni erittyy, ja saa hyvän, rauhoittavan tunteen aikaan. Sitä tulee antaa sarjana ensin 5 kertaa peräkkäisinä päivinä, samaan aikaan, sitten pari kertaa viikossa kolmen viikon ajan. Oksitosiini-varastot täyttyvät, ja tämän jälkeen kerran kuukaudessa käydään tankkaamassa taas varasto täyteen yhdellä hoidolla. (Toimintakerhossa tekevät hänelle Nivelpainelua, joka tukee myös samaa asiaa: kehon hahmottamista.)

Piirustus ja maalaus on välillä mukana. Hän tekee silloin ympyrää hetken..ja poistuu paikalta.

Palapelien tekemisissä hän joskus yllättää. Ihan itsenäisesti se ei suju, mutta hiukan avitettuna löytää isoja puupalapelejä tehdessään oikeat paikat. Sekös on mukavaa!

Helmien pujottaminen onnistuu!



Olen hankkinut hänelle ison kylpysaavin, johon pienikokoisena mahtuu vielä istumaan. Vesi on elementti, josta hän pitää. Upottaa SiljaLine-laivaa ja kaataa vettä mukista toiseen. Istuu ja kuuntelee radiota lämpöisessä vedessä. Pitäisikin ostaa kylpyvaahtoa, niin pääsisi Janne-herra oikein kuplien joukkoon. Saippuakuplien puhaltelu sopii hyvin tähän virikkeeseen kaveriksi.

Joulupukki toi hänelle lasten tietsikan, jossa on piirustusohjelmia ja yksinkertaisia pelejä. Yksin hän ei niitä innostu tekemään, mutta huomasin, kuinka onnellinen hän oli, kun sai nyhjätä vieressä, tehdä yhdessä. Vähäksi aikaa unohtuu vipatukset, kun koneessa on soittoääniä ja yhdessä niitä painelemme.

Tämä kisu matkii ääniä ja kikattaa!

 

Voisikohan myös sanoa, että monille niin tuttu Salatut Elämät, on meidän yhteinen harrastus. Janne lähinnä nauttii alku-ja varsinkin loppu-tunnareista, mutta siinä hän vierellä kyhjöttää ja vipattaa shaalin kulmaa. On kyllä mielissään, kun kerron, että Salkkarit alkaa. (Muistaa varmaankin, että sen jälkeen tulee iltapalaa.)

Tässä siis muutamia juttuja kotikuntoutuksen saralta. Päivitän tarvittaessa lisää.

Arki alkaa

"Päättyy Joulu vaik ei kenkään sois"...näin laulelin haikeasti kun lähdin tytärtäni viemään opinahjon äärelle joululoman vietosta. Menee taas pitkä tovi, ennen kuin tapaamme. Mutta sitten se on kyllä sitäkin mukavampaa.. Kun lähdin kotiinpäin ajelemaan Jyväskylästä, ja kun oli lähtöhalauksen aika; mieleeni tuli jostain syystä sanat: "Rakasta Elämää!" Ja sanoin sen. Eikä hän tuhahtanut, en ainakaan kuullut tinnitukseltani :)

Janne tuli viikonlopun vietosta isänsä luota. Oli käynyt "metsätöissä" pikkasen ja lämmitellyt puusaunaa... on niillä jotenkin semmoista äijä-meininkiä, on mukava että hänellä on miehistä, tasapainottavaa ohjelmaa isänsä luona.

Hyvin heiluu :) Metsätyöt käynnissä!

 

Äiti kun on vähän tämmöinen:  -ÄITI

Joulun jälkeen oli hyvinkin haasteellista aikaa terveyden kanssa. Kipulääkettä opin antamaan, kun näin sen parantavan vaikutuksen. Luulenpa, että kyseessä oli jo tukos, mutta vanhojen annettujen ohjeiden mukaisesti aloitin hoidon, ja se tepsi. Miten ihanaa, ettei tarvinnut lähteä sairaalan kiemuroihin! Miten ihanaa, että voi hetkeksi huokaista helpotuksesta! Edes hetkeksi. Olen oppinut nauttimaan täysillä ajasta, jolloin voi sanoa, että nyt menee hyvin. Tiedän, ettei sitä aikaa kestä kauan, mutta kestääpä juuri sen hetken. Siinä hetkessä on nykyisyys.

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Olemme Janne-poijjaan kanssa kahdestaan viettämässä Uuden Vuoden Aattoa.
Sauna on lämpeämässä, saadaan pestyä vanhan vuoden pölyt pois.

Tasan klo 18:00 kuului ensimmäiset paukahdukset ulkoa. Ilotulitus on alkanut. Saahan nähdä miten Jansku sen kestää. Pienenä laittoi kädet korville ja huusi. Levottomuutta on ilmassa, mutta sitähän on nykyään kaiken aikaa, kun vatsan toiminta on ikävää aina ruokailun jälkeen. Ilmaa kerääntyy. Joten ilmajumpalla sitä koitetaan saada siedettävämpään kuntoon. Meillä on omat paukkeet täällä sisällä :)

Kaikki eivät ole tottuneet puhumaan luontevasti vatsan toiminnasta, ilmavaivoista, peräruiskeista. Pyydän siis anteeksi heiltä, mutta se on ollut hyvin luontevaa koko Jannen elossa olo-ajan. Jenni on siitä kärsinyt ikänsä, kun kesken kahvinjuonnin saatetaan vaihtaa raporttia Jannen vatsan toiminnasta. Kaikkeen tottuu. Kaikkeen pitää tottua, että pärjää ja ennen kaikkea, että asiat tulee raportoitua eronneiden vanhempien kesken. Hoito on tärkeää.

No, jospa näin Uutena Vuotena korrektisti nyt kuitenkin vaihdetaan puheen aihetta :)

Paukkeet katseltiin yhdessä ikkunasta, ja hän näki mistä ääni johtui, niin ei tullut paniikkia. Hyvä niin. Tenoxin jälkeen nukahtikin yhden aikaan yöllä ...aamuuna asti: Hyvää Uutta Vuotta Äiti. Kiitos poikani. Nämä vuorosanat vaihdetaan vain sielun tasolla, sillä puhetta ei tule. Joskus sanoo:" Älä" tai "Joo". Ja jotain, mitä ei ymmärrä suomeksi. :)

1.1.14. Eipä uskoisi.