Internetin ihmeelliseen maahan uppouduttuani googlaamaan "Kortisonin vaikutus " tms... tieni vei viimein tällaisille sivuille: Timo Maaranen Luin ja luin ja mumisin ääneen "juuri näin, juuri tuollaista". Ajattelin, että "tänne minä haluan, vaikuttaakohan hän jossakin Lapin perukoilla?" Riemukseni huomasin, että hän ottaa vastaan sekä Lahdessa että Padasjoella. Olipa hyvä tuuri. Sinne sitten vain apua hakemaan tämän jäässä olevan olkapääni kanssa.
Hän on kuntohoitaja, joka on erikoistunut selkä/polvi/lonkka-ongelmiin, tenniskyynärpäähän sekä niska- ja olkapäävaivoihin. Hoitaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä, eikä vaan ongelmakohtaa. Aiheuttaja on usein muualla kuin missä vaiva ilmenee.
Esimmäinen kerta auttoi siinä määrin, että pystyin nukkumaan pitkästä aikaa vasemmalla kyljelläni. Se oli suuri ja iloinen asia. Itse hautelen olkapäätä vielä kotona kylmällä. Oma hoito on myös tärkeää.
Toisen käynnin jälkeen käden liikkuvuusalue edelleen on parantunut, ja uskon, että kolmannen käynnin jälkeen se alkaakin olla jo terve. Ennätyksellisessä ajassa, nämähän ovat pitkäaikaisia vaivoja. Joillekin jo pelkästään yksi käynti tuo avun vaivaan.
Kiitoksia Timolle, että on opiskellut menetelmän, jolla voi auttaaa meitä vaivoissamme!
Sattuipa ikävästi: laitoin ruokaa hoidettavalleni, ja RÄISKIS. Kalapalaa laittaessani tulikuumalle paistinpannulle, (jossa oli oikein voita sulatettuna) roiskahti tulikuuma rasva kolmelle sormelle. Ensimmäinen reaktio oli, että puhaltelin tiuhaan tahtiin, sitten äkkiä kylmän vesikraanan alle. Hitsi kun poltteli. Kummallista oli, että kylmä vesi auttoi hetkeksi, antoi tehdä vähän hommia, ja taas vaati vesihoitoa. Tämä tapahtui klo 16:00. Vielä illalla klo 23 tein tätä vuorovesi-hoitoani.
Olin päivittänyt facebookiin statukseni ko.aiheesta pyysin neuvoja, ja sain monia ihania ohjeita palovamman hoitoon. Kokeilin niitä kaikkia. :) Muistin, että minullahan on vielä Aloe Veraa (with Propolis) jäljellä putelissa, ja sitä sivelin viimeiseksi. Janne marisi ja murisi sängyssään, annoin hänelle Tenoxin ja onneksi nukahti. Niin alkoi minunkin simmuni sammuilemaan, ja ihanaa,että sain unta aamuun asti. Kiitoksia kaikille auttajille <3 Aamulla nimittäin vain pienen pieni rakkula ja lievästi punertavat sormet.
Mietin vain, että jos palaminen olisi ollut laajempi ja olisin joutunut lähtemään päivystykseen 30 km:n päähän tuohon aikaan, olisi minun pitänyt järjestää Jannelle erityisjärjestelyjä; en olisi pystynyt huolehtimaan hänestä niissä tuskissani. Hieman monimutkaista, mutta hätähän ei lue lakia. Onneksi pääsin vain tällaisellä "näpäytyksellä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti