Vaivaa ja marinaa

Nyt on ollut taas extra-haastavaa aikaa... jolloin hän vain marisee, olo tuntuu tuskaiselta. Tänään ei kipulääkekkään auttanut. Pahinta tässä on se, että kun kaikki vanhat konstit on kokeiltu, että olo helpottaisi, ja aloitettu rinki uudelleen, miettii päänsä puhki, mitä vielä voisi tehdä? Kun ei toinen osaa sanoa. "Pi-Pi" on ainoa sana, ja senhän kyllä näkeekin.

Tänään oli musaterapiassakin ollut vaivaa. Huonosti nukutun yön jälkeen on ennenkin tahtonut mennä terapiaan, esiintynyt siellä rauhallisena ja asiallisena. Tänäänkin tahtoi, (kyllä-ei kortit) mutta tämä möykkä oli sielläkin ollut nyt poikkeuksellisesti. What to do?

Se tunne, kun mietit, mitä teen? Itsekin olen kahden tosi huonosti nukutun jälkeen ollut epävireinen, mutta vielä kokeilin yhtä keinoa: lenkkeilyä, liikkumista. Kävelimme rantaan ja napakelkalle. Mörisi ja marisi ja kömpi kelkkaan. Vauhti sai vähän hiljaiseksi. Sitten kävellä-tarvottiin jäällä hyvän tovin. A Vot, tuli muutama hyvä röyhty. Tätäkö hän oli vailla, kävely-terapiaamme? Loppumatkasta alkoi kaveri tulla hyvällä tavalla hiljaisemmaksi, ja kotiin päästyämme kuuntelin sormet ristissä hetken, alkaako meteli.  Nyt hän kuuntelee Smurffeja, joten ei voi päätellä äänestä, kun se voi olla hänen "lauluaan". Eipä kuulosta ainakaan tuskaiselta.

Tällaisina päivinä olen varuillani. Kuumemittari ensimmäiseksi kainaloon. (lapsen- :) Kuume nousee hänelle tosi harvoin. Yleensä on suuri ongelma jo olemassa, jos kuume nousee. Yskä ei jatku hetkeä kauemmin, vaikka se on hyvin syvältä tulevaa yskää, ja esiintyy usein syödessäkin.

Lääkäri-reissuja on samanlaisesta vaivasta suoritettu, ja sieltä ollaan tultu Panadol-reseptin kanssa pois, toisinaan närästysreseptin. Tämä on hankala vaiva, mutta olen ymmärtänyt, ettei pitäisi olla vaarallinen.

Viimeksi oli närästystä. Hän on kyllä saanut närästyslääkettä jatkuvana siitä lähtien, mutta kukapa tietää jos vaikka lie. Gavisconia täytyy vielä hankkia  lisäksi, sitä annetaan puoli tuntia ruokailujen jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. Kokeillaan myös sitä, kaiken varalta. Tämä on vähän kuin lottoamista. Ei voi tietää mikä on lopputulos. Mutta jos et pelaa, et voitakkaan.

Minulla on ilo kuulua ihanaan enkeliryhään facebookissa, jossa voin pyytää rakkaudellista valotyön apua helpottamaan meidän oloa. Kaikki apu on tarpeen. Energiahoitoja olen myös ottanut ja saanut niistä paljon uutta ja kevyempää energiaa itselleni, uutta näkökulmaa ja jaksamista. Enkelit ovat tulleet minulle läheisemmiksi. Tällä kaikella on tarkoituksensa, ja haluan perehtyä tähän vielä lisää! :)

Tätä kirjoittaessa on Smurffi lakannut pyörimästä. JA POIKA ON HILJAA! Jeeee!!! Kyllä nousee kävelylenkitkin taas arvoon arvaamattomaan! <3