Kotikuntoutusta

Jannella on ollut elämässään taitoja, jotka tulevat ja menevät. Katselimme Jennin kanssa heidän lapsuuden aikaisia videoita, ja olimme hämmästyneitä, kuinka paljon siinä oli osaamista, mitä hän ei enään hallitse.

Mm. apuviittomia hän on käyttänyt aikoinaan hyvällä menestyksellä. Niiden kanssa on vain niin, että kaikki tahot: kotona molemmat vanhemmat, mummolat, koulu, ja muuton jälkeen uusi koulu, päivätoiminta... olisi pitänyt olla täysillä mukana, samanlaisilla viittomilla. Syystä tai toisesta, viittomia hän ei käytä. On unohtanut kaiken. Harmi sinällään. Mutta onhan vielä olemassa kuvakommunikaatio, selkokieli sekä puhekommunikaattorit.

Herra Johtajan viikko-ohjelma. Päivä-ohjelmaa

 noudatetaan tarkemmin, menee hänelle sekavaksi,

jos liian paljon kuvia.


 



Puhenkommunikaattori-painike

eli "Puhenappula" eli "Puhis"      



Tämä on tärkeä vekotin. Kun Janne on "maailmalla" käymässä: Toimari-kerhossa, Musiikki-terapiassa tai isänsä luona, tulee hän kotiin, kaivetaan kassista oitis Puhenappula, ja hän saa silmät loistaen "kertoa" nappia painamalla, mitä hän on tehnyt, millaista oli. Ja tämähän tapahtuu niin, että ko. paikassa on henkilö, joka äänittää omalla puheellaan tapahtumia, ikäänkuin Janne kertoisi. Sama toimii kotoa lähtiessä. Minä nauhoitan juttuja, ja hän itse painaa kuulumiset. On todettu hyväksi, tärkeäksi. Hän saa olla "tasavertainen" puhuvien kanssa. Muutkin jakavat kuulumisiaan. 

 

 Kuunteleppas, mitä jäbä oikein duunaa! :)

  

Pukeminen ei oikein suju. Siinä avustetaan, ja jos kanttia riittää ohjaajalla, odotetaan (iäisyyden), että pyytämä työ tulee tehtyä. "Laita kädet hihaan" tahi "Vedä housut jalkaan". Kärsivällisyyttä vaaditaan, kiire ei saa olla. Ja jos on kiire, puetaan kuin pikkulasta. Yhteen aikaan oli käytössä palkitsemis-rusinat, mutta nykyisen tukkeutumisvaaran vuoksi se ei ole enää mahdollista.

Ulos lähtiessä hän saa valita minkä pipoistaan haluaa päähän, ja sen laittaminen onnistuu . Autan takin ylle, vetoketjun annan hänen itsensä vetää ylös. (kun ensin asennan sen alhaalta paikoilleen, ja asetan hänen kätensä vetoketjun vetimeen kiinni ja kehoitan: vedä ylös!) Onnistumisen tunne loistaa silmistä: minä itse! Samasta syystä kengät tulee olla helposti jalkaan laitettavat. Talvella on hyvä, kun voi käyttää Kontioita. Hän pääsee itse sujauttamaan jalan kenkään, kun ensin muutaman kerran sitä kehoitan, ja lopulta vaikka polveen napautan: "laita jalka kenkään".  (se on parempi sanonta kuin: kenkä jalkaan, hän käsittää konkreettisesti asian :)

 

Vetoketjun vetoa hämärässä eteisessä

 

 

Jannen pääasiallisin harrastus on lenkkeilyn ja Musiikkiterapian ohella musiikin kuuntelu. Annan hänen valita kolmesta-neljästä cd:stä kulloisenkin mielimusiikin. Tällähetkellä on Smurffi-buumi. Myös Lauri Tähkä ja J.Karjalainen ovat kova sana. Lastenlaulut vielä raikaa meillä päivittäin. En välitä, vaikka ikää on hänellä jo 23. Lastenlauluissa on reipas ja iloinen sävel. Niistä hän pitää.  Turhaa hienostelua ajatella, etteikö hän voisi kuunnella Peppi Pitkätossua! Näitäkin ajattelijoita on matkanvarrella ollut. Toki muutakin musiikkia annetaan kuunnella, mutta lastenlaulut saavat olla mukana niin kauan kuin hän elää. Miksi ei antaisi hänen kokea mielihyvää, jota hän lauluista saa. Itseppähän valitsee mitä haluaa kuunnella :)

Kun lapset olivat pieniä, oli vielä VHS-kasetti nauhotuksineen olemassa. Näistä Kaukametsän pakolaiset on nykyisin jostain syystä Jannen suosikki. Myös Ti-Ti-nalle ja Fröbelin Palikat -nauhat alkavat olla loppuun kulutettuja. Pikkuisena katseli Muumeja, seurasi silmäkovana pitkät ajat, mutta enää ei hän niistä ole kovin kiinnostunut.

 

Kaukametsän pakolaiset

 

Olen käynyt TaktiiliStimulointi kurssin ja valmistunut kosketuspedagogiksi. Janne nauttii suunnattomasti tästä hoidosta, ja ihmetyksekseni jaksaa maata hoitopöydällä koko ajan. Nyt kun vipatukset ja kaikenlaiset maneerit on kovimmillaan, olisi minun välttämättä aloitettava jälleen hoitosarja, jos niistä olisi apua. Hoidossa sivellään ihoa järjestelmällisesti, aina samalla tavoin. Raajan pituus, leveys, nivelenkohdat, sormet,varpaat, jalkapohjat, pää, selkä...jne. Auttaa kehotietoisuuteen, siinä ihmisen oma oxitosiini-hormooni erittyy, ja saa hyvän, rauhoittavan tunteen aikaan. Sitä tulee antaa sarjana ensin 5 kertaa peräkkäisinä päivinä, samaan aikaan, sitten pari kertaa viikossa kolmen viikon ajan. Oksitosiini-varastot täyttyvät, ja tämän jälkeen kerran kuukaudessa käydään tankkaamassa taas varasto täyteen yhdellä hoidolla. (Toimintakerhossa tekevät hänelle Nivelpainelua, joka tukee myös samaa asiaa: kehon hahmottamista.)

Piirustus ja maalaus on välillä mukana. Hän tekee silloin ympyrää hetken..ja poistuu paikalta.

Palapelien tekemisissä hän joskus yllättää. Ihan itsenäisesti se ei suju, mutta hiukan avitettuna löytää isoja puupalapelejä tehdessään oikeat paikat. Sekös on mukavaa!

Helmien pujottaminen onnistuu!



Olen hankkinut hänelle ison kylpysaavin, johon pienikokoisena mahtuu vielä istumaan. Vesi on elementti, josta hän pitää. Upottaa SiljaLine-laivaa ja kaataa vettä mukista toiseen. Istuu ja kuuntelee radiota lämpöisessä vedessä. Pitäisikin ostaa kylpyvaahtoa, niin pääsisi Janne-herra oikein kuplien joukkoon. Saippuakuplien puhaltelu sopii hyvin tähän virikkeeseen kaveriksi.

Joulupukki toi hänelle lasten tietsikan, jossa on piirustusohjelmia ja yksinkertaisia pelejä. Yksin hän ei niitä innostu tekemään, mutta huomasin, kuinka onnellinen hän oli, kun sai nyhjätä vieressä, tehdä yhdessä. Vähäksi aikaa unohtuu vipatukset, kun koneessa on soittoääniä ja yhdessä niitä painelemme.

Tämä kisu matkii ääniä ja kikattaa!

 

Voisikohan myös sanoa, että monille niin tuttu Salatut Elämät, on meidän yhteinen harrastus. Janne lähinnä nauttii alku-ja varsinkin loppu-tunnareista, mutta siinä hän vierellä kyhjöttää ja vipattaa shaalin kulmaa. On kyllä mielissään, kun kerron, että Salkkarit alkaa. (Muistaa varmaankin, että sen jälkeen tulee iltapalaa.)

Tässä siis muutamia juttuja kotikuntoutuksen saralta. Päivitän tarvittaessa lisää.