Ommoolommoo 2017

Kyllä sattui hyvät ilmat, kun serkun kanssa mennä huruteltiin entisajan maisemiin. Kun v. 2014 kävin äitini synnyinseudulla Karjalassa, niin tänä kesänä kävin isäni synnyinseuduilla Pyhäjärvellä. Otin hänelle kuvia tutuista paikoista, ja hyvin innokkaana hän niitä tuntui katselevan. Matka on jo kuulemma liian pitkä hänen matkustaa, ja uskon kyllä häntä. Itsekin vanhenin vuodella tuolla matkalla, ja toki tuntui selässä istuminen ja olossa monimuotoinen ohjelma. Kun on tottunut pieniin ympyröihin, on se vaan hurrrrrjaaa käydä kauempana. Mökkihöperyyttäkö se lienee?!

 Emolahden leirintäalueen aittamökki

 
 

 Syntymäpäivieni vuoksi sain olla matkan Prinsessa, ja serkkuni oli minun "henkilökuntaani." Kysyinkin useasti, että mitäs minusta tulee matkan jälkeen, Kurpitsako? En saanut tuohon vastausta, mutta tulomatkalla oli paikannimi Kurppa. Sekin saattaisi hyvin käydä yli 60 vuotiaalle.

Prinsessana oli kyllä ihana olla. Istahtaa auton kyytiin ja antaa mennä. Kuljetus pelasi! Ruokailusta ja maksuista huolehti "henkilökunta" eipä ollut minulla huolen häivää. Hyvä palvelu. Sain myös istua autossa, kun vanhan voimat väheni liikaa. Hämmästyttää kyllä, miten uuvun niin pian. Ehkä vaatisi pidemmän prinsessa-kauden, että pysyisi menossa mukana. Vastahan minusta verikokeet otettiin, ei pitäisi olla vikaa, vikaa, vikaa... 

Pyhäjärven kirkko 

Hautausmaalla alkavat jo löytymään suurin osa sukulaisista ja tutuista. Hämmästelin, kun niin monta Lohvansuu- nimistä hautaa löytyi. Asikkalassa ei ole kuin yksi. Tuossa kirkossa on isäni päässyt ripille.

Pyhäsalmen torilla: Helena Takalon patsas

 

 

Kihupäivät sattuivat juuri siksi viikonlopuksi, ja pääsimme katsomaan, kun Viki Rosti veti mukaansatempaavan setin vanhoja tuttuja biisejä.

 

  Jokikylässä niin ihmeen rauhallinen Lohvanjoki näytti kauneutensa. Tuolla isäni on pulikoinut pikkupoikana ja käynyt ongella hurjia kalasaaliita havittelemassa. Tuohon maailman aikaan joki on ollut virtaavampi. Lähelle on rakennettu pato, joka säännöstelee veden virtausta. Ei hullumman näköistä sillalta kuvattunakaan.

 

Tuo suuri kuusi on isoäitini Olgan istuttama, ennen kuin matkusti höyrylaivalla Kanadaan 15.8.1928.

 

 

Pyhäjoki heijasti pilvet vedenpinnalta. Äitini evakkoon-tulo kotitalo sijaitsi Pyhäjoen rannalla. Serkkupoika asustaa sitä vielä, päästiin käymään vanhassa mummolassa muistoja verestämässä.

 

 

Isäni ja äitini siis asuivat molemmin puolin tietä. Oli lyhyt "riiuumatka" heillä. Tämä ei ole se tie, mutta tuossa riihessä ylhäällä on isä kesäisin nukkunut.

 

 

Aivan loistava oli nähdä serkkupoika ja hänen äitinsä Jokikylässä, sekä toinen serkkutyttö tyttärineen kävivät meitä tervehtimässä leirintäalueella. Nykyään ei pidetä sukulaisiin useinkaan yhteyksiä, eikä käydä oljamissa, kuten ennen. Mutta nuori lukijani, usko kun "täti" neuvoo, että kannattaa pitää yhteyttä sukuun. Se on jotain sanoinkuvaamatonta tunnetta, kun tapaat jonkun, jolla on osittain sama DNA kuin itselläsi. Mekin asuimme lapsuuteni ajan kaukana sukulaisista, eikä kovin paljoa siihen aikaan matkusteltu pitkiä matkoja. Suku on harvassa, mutta sen merkitys siksikin korostuu.

 

Tulomatkalla pysähdeltiin ja kierreltiin Outlettejä ja Kirppareita. Syöminen oli myös pääosissa. Käytiin tällaisessa kivassa paikassa, missä oli  suuria sämpylöitä ja neljän normipullan kokoisia pullia. Krouvi Katariina tms. oli nimi. Lähellä Joutsaa..

 

 

Kiitos "Henkilökunnalle" matka oli ikimuistoinen! 

 

Ai mitä teki Janne sillä aikaa kun omaishoitaja-äiti oli tuulettumassa?! Kuulin kyllä ajatuksesi ;)

Janne oli isänsä kanssa heidän kesämökillään. Ihania kuvia. Joissakin sydän pomppasi, kun oli niin lähellä laiturin reunaa ollut kaloja tsiigaamassa, mutta onneksi minun ei tarvitse olla siellä silloin paikanpäällä. Janne oli kokenut omia juttujaan.. ja saanut unirytmin sekaisin. Syksyä kohden sitä sitten treenataan hoitajan mukaiseksi, jottahan hoitaja jaksaa itse. Kurkataas vähän mitä hän on siellä touhunnut: 

Kalojen laskenta lienee menossa?











Tuo just sai sen äidin sydänpompun..

Hiha se vipattelee ja käy suussa näköjään sielläkin...

T

Täs on hyvä kaide nojailla!



Kalankatselua..

 

Vene vesille hoi! Katiska ja Janne odottelee! Tämä vanha kuva, mutta tommosta siellä on ollut.



 Ja kotiinpaluu. Lomaa oli vielä vähän jäljellä, ja pääsin tyttären kanssa Heinolan kesäteatteriin. Vesisade oli valtaisa, mutta jo tokeni, kun esitys alkoi. Kävin myös Kouvolassa Koplan pesäpallo-ottelussa Jennin siivellä. Ovat voittaneet jo niin monena kertana, että kyllähän se yksi häviö ei nyt niin paha asia ollut. Parituhatta penkkiurheilijaa siellä vietti lämmintä kesäiltaa. No, kuka se mitäkin. Onpahan koettu ja nähty. En jäänyt koukkuun.

 

Viimein koitti aika, kun poika tuli kotiin ;) Kumpikin oltiin kuin ulkomailta tulleita. Pikkuhiljaa alkaa nämä kotiaskareet tulla tutuiksi. Eikös se ole hyvän loman merkki kun saa pään pyörryksiin ja selän risaiseksi. Nyt sitä kuntouttamaan. Ensi lomalla vuoden päästä ei saa olla näin rapakuntoinen! Ja vielä on kesää jäljellä!