Tiistai 25.3.14

Tämä päivä on mennyt aika rutiineilla.  Oli hienoa huomata, kuinka ajattelin, että MINÄ RAKASTAN RUTIINEJA!  Silloin kaikki menee kuin liukuhihnalla, eikä tarvitse niin paljon miettiä ja pohtia.

Ihanaa, hän nukkui kuin prinssi Ruusunen! Aamulla sain herra Ruususen herätellä ihanasta unestaan! Minun uusi viljaton ja maidoton -elämäntyylini nähtävästi antaa minun myös nukkua sikeämmin silloin kun se on mahdollista. Olin jopa aamulla EKA kun heräämisistä puhutaan.

Ja kuinka ihanan hymyileväinen hän olikaan. Tuollaisen pojan kun saisi pitää aina luonaan, ei valitusta, mörinää ja märinää. Tuon hymyn nähdessään unohtaa hankalat ajat, ja jaksaa :)

Aamulenkillä oli jo äänimaneerit löytyneet. Se siitä hymypojasta taas tältä päivältä...

Toimarilla oli myös ääni-ala ollut melkoinen...

Iltapäiväkävelyllä katsastimme myös meidän rannan:



Vielä on jäätä jäljellä...



Tänään on myös  herran kylpypäivä. Toin hänelle Jyväskylästä tuliaisiksi vaahtokylpyainetta, se toi vähän tunnelmaa kylpemiseen :)

Loppu-illasta hän kiertää ympyrää olohuoneessa, ääntää ja korisee; Kaukametsän pakolaiset taustalla.
Pian katsomme Salkkarit yhdessä. Telkkari on säädetty aika kovalle, kun en muuten kuule hänen äänimaneereiden seasta mitä Pihlajankadulla sanotaan :) Kuulolaitekin  varalta löytyy, mutta se vain pahentaa tilannetta, sillä herra Ruususen miehekäs ääni myös moninkertaistuu tuolloin.

Iltapalan jälkeen tehdään ilmajumpat, pestään hampaat sähköhammasharjalla. Sängyn laidalla istuen kertaamme päivän tapahtumat, lausun Isä meidän-rukouksen, pyydetään "siunausta" tutuille ja lopulta "valot pois blix". 

Näistä rutiineista on tullut tapa, ja se on tosiaankin mukava. Janne pitää loruista, ja siksikin iltarukous on tullut tavaksi.

Sitten vain hyvää yötä. Jos ääni kasvaa suureksi ja levottomaksi, menen katsomaan mikä on. Yleensä käytän veskissä, tai tehdään jumppa, riippuen onko unissaan vai ei.

Onneksi on nyt ollut useamman yön, että on nukahtanut tuossa klo 22:00 aikaan, mikä on tuntunut tosi ihmeeltä. Pitkät kävelyt auttavat joskus. Sitten taas ei. On niin monesta seikasta kiinni se nukkuminen ja nukahtaminen.

Pieni hetki 23.3.14

 

 

Sainpa vangittua sen pienen hetken, kun hän on läsnä, katsoo suoraan silmiin - ja hymyilee.





 



 

Näitä hetkiä on yhä harvemmin, kun nuo pakkoliikkeet, maneerit on niin valloillaan.

 

Tämä on otettu sunnuntai-iltana, kun hän oli kotiutunut takaisin viikonlopun vietosta.

 

Muuten on hänen olonsa ollut huonomman puoleinen. Lähete laryngo- ja rektoskopiaan on lähetetty, ja sieltä odottelen kutsua. Aivan suunnattomasti pelottaa se päivä, mutta ilman niitä tutkimuksia ei häntä voida auttaa!

 

 



 

 



Vain elämää, ei sen enempää!

Kyllä sitä voi ihminen mennä väsymyksessä todella pitkälle! Janne oli luonani nyt 12 päivää peräkkäin, käyden muutaman tunnin pois, valvottaen, voiden huonosti. Huoli ja väsymys painoi kovasti, kun suljin hänet halaukseen, lähtiessään isänsä luo viikonloppua viettämään.

Onneksi sain levätä. Nukkua, Olla isolla Oolla. Tein vain välttämättömät ja muut ajat nukuin. Vartavasten en ollut hankkinut mitään erityisohjelmaa (isäni luona käynnin lisäksi, -niin ja kaupassa, -niin ja ison kattilallisen soppaa tein pakastettavaksi pieniin rasioihin, että on mistä voi nopsaan aterianpoikasta saada lapselle, jos vaikka väysymys taas alkaa yllättää.) On tämäkin kanssa! Mutta sunnuntaina Jannen tullessa, ja riemastuneena halatessa minua, "puntit oli taas tasan"! Taas mennään, taas jaksetaan 12 vrk.  Olisipa nyt parempi kausi!

No alanpa sellaista Kevätsiivous-kuuria, jossa saa kuukauden ruokailuohjeet, ja luvataan niin freesiä ja energistä oloa! Pakkohan tuollaiseen on tarttua. Molkosanin jo ostin ja sitä (pahanmakuista) terveysjuomaa sitten nautiskelen tässä odotellessani, että viikon päästä ohjeet julkaistaan. Jaksaa jaksaa!

Oli tosi outoa, kun Janne oli hiljainen, hymyileväinen, onnellinen, eikä paljoa vimputtanut.
Hän oli saanut viimeksi laittamanani Klyx-tyhjennyksen perjantaina, ja sunnuntaina siis toinen. Siinäpä kävikin niin, ettei homma toiminutkaan. Ja silti lapsi oli hiljainen ja tyyni. Ei kipuillut, vaikka vatsa oli melkoisen kovan tuntuinen. Ihmetyttää. Jännitti mennä nukkumaan, onko kurakylpy yöllä vastassa, mutta ei. Hän jopa nukkui ilman Tenoxia k y m m e n e n tuntia, ja aloin häntä jo herättelemään 7:30, onkohan jotain pielessä.

Edelleen sama hymynaama. Kävimme kävelyllä aamiaisen jälkeen, jospa vatsa toimisi! EI!
Hänellä oli retkipäivä vanhaan Toimintakeskukseen, ja tiesin hänen nauttivan siitä. Mitä tehdä?
No koska oli noin hyvinvoipa, laitoin hänet kuitenkin tälle lyhyelle retkelle. Ohjaajalle kerroin tilanteen. Ja jännitin kotona miten siellä menee. Kaksi Klyxiä on jo odottamassa, saa tälläkertaa "tehopommin" että tukos varmasti poistuu. Muuten alkaa olla taas hengenvaarallinen tilanne! Minulla on nyt hiki, kun odotan pikku-bussia pihaan. Hyvä merkki, kun ei ole soitettu tai laitetut tekstaria.

(Näyttäisi nyt siltä, että kun vatsaa ei toimiteta, niin hänellä on parempi olo, mutta se on petollista hyvää oloa, kun tukkeutumisen vaara on tällöin vääjämätön lopputulos, - se on hengenvaarallista. Suoli hänellä on venynyt ja vanunut, eikä supistu enään kokoon, sinne mahtuu minkä mahtuu, eikä vatsa tyhjene ilman apuja, puhkeamisvaara on olemassa tuolloin)

Semmoinen kalpeanaama-poika retkellä.



Ja hyvin oli mennyt reissu. Vatsa ei ollut toiminut, mutta ei ollut huutanutkaan. Oli osannut mennä vanhan kaappinsa luo, ja istuutunut entiselle paikalleen. Oli muistanut tutut ihmiset. Ja miten nauravainen ja iloinen hän olikaan koko iltapäivän kotona. "Pommin" sain hyvin laitettua, ja pommi toimi! Hieman älämöly lisääntyi, kun ilmaa alkoi taas kerääntymään, mutta se oli pientä entiseen verrattuna. Vaara ainakin ohi!!

Hienoa, että alkavat tehdä yhteistyötä keskenään nämä vanhat ja uudet toimintakeskukset, käyvät kylässä toisissaan, näkevät tuttuja. Se näkyy olevan tärkeää, myös Jannelle, joka ei kommunikoi puheen avulla. Hänellä oli nytkin puhenappula mukana, jolla kertoili kuulumisiaan, ja takaisin tullessa oli tervehdykset retkipaikasta. Ja tuttu, entisen toimarin ohjaajan ääni kertoi fiilistelyt. Saahan nähdä miten käy unien. Haukotteli tuossa jo illansuussa, mutta se ei kerro vielä mitään.

 Välipala herkuttelua :)

 

 





Aikainen kevät 2014

1.3.2014 on päiväys, ja kevät on pari kuukautta etu-ajassa. Kuulin, että muuttolintujakin on jo palaillut Suomen kamaralle. Joutsenet parveilevat taas peltolätäköissä. Onpa kummallista.



Aamuauringon paisteessa on ihana lenkkeillä.

 

Sukset on vaihdettava keinulautaan :)

Järven jäällä on mielenkiintoisen näköistä. Ohut lumipeite on sulanut, ja jään läpi on kirkas katsella pohja-kaisloja ja kiviä. Janne on hyvin varovainen jäällä liikkuja. Kyyristyi ja jämähti rantajäätikölle.
"Parempi katsoa kuin katua", meinaa hän!

 

 

Pian napakelkkakin joutaa kesäteloille!

 

Soppa maistuu ulkoilun jälkeen; tyyli on vapaa ;)