Vain elämää, ei sen enempää!

Kyllä sitä voi ihminen mennä väsymyksessä todella pitkälle! Janne oli luonani nyt 12 päivää peräkkäin, käyden muutaman tunnin pois, valvottaen, voiden huonosti. Huoli ja väsymys painoi kovasti, kun suljin hänet halaukseen, lähtiessään isänsä luo viikonloppua viettämään.

Onneksi sain levätä. Nukkua, Olla isolla Oolla. Tein vain välttämättömät ja muut ajat nukuin. Vartavasten en ollut hankkinut mitään erityisohjelmaa (isäni luona käynnin lisäksi, -niin ja kaupassa, -niin ja ison kattilallisen soppaa tein pakastettavaksi pieniin rasioihin, että on mistä voi nopsaan aterianpoikasta saada lapselle, jos vaikka väysymys taas alkaa yllättää.) On tämäkin kanssa! Mutta sunnuntaina Jannen tullessa, ja riemastuneena halatessa minua, "puntit oli taas tasan"! Taas mennään, taas jaksetaan 12 vrk.  Olisipa nyt parempi kausi!

No alanpa sellaista Kevätsiivous-kuuria, jossa saa kuukauden ruokailuohjeet, ja luvataan niin freesiä ja energistä oloa! Pakkohan tuollaiseen on tarttua. Molkosanin jo ostin ja sitä (pahanmakuista) terveysjuomaa sitten nautiskelen tässä odotellessani, että viikon päästä ohjeet julkaistaan. Jaksaa jaksaa!

Oli tosi outoa, kun Janne oli hiljainen, hymyileväinen, onnellinen, eikä paljoa vimputtanut.
Hän oli saanut viimeksi laittamanani Klyx-tyhjennyksen perjantaina, ja sunnuntaina siis toinen. Siinäpä kävikin niin, ettei homma toiminutkaan. Ja silti lapsi oli hiljainen ja tyyni. Ei kipuillut, vaikka vatsa oli melkoisen kovan tuntuinen. Ihmetyttää. Jännitti mennä nukkumaan, onko kurakylpy yöllä vastassa, mutta ei. Hän jopa nukkui ilman Tenoxia k y m m e n e n tuntia, ja aloin häntä jo herättelemään 7:30, onkohan jotain pielessä.

Edelleen sama hymynaama. Kävimme kävelyllä aamiaisen jälkeen, jospa vatsa toimisi! EI!
Hänellä oli retkipäivä vanhaan Toimintakeskukseen, ja tiesin hänen nauttivan siitä. Mitä tehdä?
No koska oli noin hyvinvoipa, laitoin hänet kuitenkin tälle lyhyelle retkelle. Ohjaajalle kerroin tilanteen. Ja jännitin kotona miten siellä menee. Kaksi Klyxiä on jo odottamassa, saa tälläkertaa "tehopommin" että tukos varmasti poistuu. Muuten alkaa olla taas hengenvaarallinen tilanne! Minulla on nyt hiki, kun odotan pikku-bussia pihaan. Hyvä merkki, kun ei ole soitettu tai laitetut tekstaria.

(Näyttäisi nyt siltä, että kun vatsaa ei toimiteta, niin hänellä on parempi olo, mutta se on petollista hyvää oloa, kun tukkeutumisen vaara on tällöin vääjämätön lopputulos, - se on hengenvaarallista. Suoli hänellä on venynyt ja vanunut, eikä supistu enään kokoon, sinne mahtuu minkä mahtuu, eikä vatsa tyhjene ilman apuja, puhkeamisvaara on olemassa tuolloin)

Semmoinen kalpeanaama-poika retkellä.



Ja hyvin oli mennyt reissu. Vatsa ei ollut toiminut, mutta ei ollut huutanutkaan. Oli osannut mennä vanhan kaappinsa luo, ja istuutunut entiselle paikalleen. Oli muistanut tutut ihmiset. Ja miten nauravainen ja iloinen hän olikaan koko iltapäivän kotona. "Pommin" sain hyvin laitettua, ja pommi toimi! Hieman älämöly lisääntyi, kun ilmaa alkoi taas kerääntymään, mutta se oli pientä entiseen verrattuna. Vaara ainakin ohi!!

Hienoa, että alkavat tehdä yhteistyötä keskenään nämä vanhat ja uudet toimintakeskukset, käyvät kylässä toisissaan, näkevät tuttuja. Se näkyy olevan tärkeää, myös Jannelle, joka ei kommunikoi puheen avulla. Hänellä oli nytkin puhenappula mukana, jolla kertoili kuulumisiaan, ja takaisin tullessa oli tervehdykset retkipaikasta. Ja tuttu, entisen toimarin ohjaajan ääni kertoi fiilistelyt. Saahan nähdä miten käy unien. Haukotteli tuossa jo illansuussa, mutta se ei kerro vielä mitään.

 Välipala herkuttelua :)