Helatorstai

Aivan uskomatonta:  Janne on nukkunut jo neljänä yönä yli 9 tuntia per yö! Jess!!  On myös kummallista, että en saa bongattua mitään tavatonta muutosta. Vain sää on kylmenentynyt +30 asteesta  +6:n.  Mutta ei meillä sisällä, tiilitalossa ollut vielä kuuma nukkuakkaan. Vaan tästä asiasta en nyt valita, vaikka vähän skeptisyyteni iskee, että onko nyt niin paljon asioita vialla, että sen vuoksi nukkuu... antakaa anteeksi, olen niin tottunut, että hän nukkuu vain 5 tuntia. Ja sitä paitsi, en nuolaise ennen kuin tipahtaa: jo ensi yö voi olla hulluakin hullumpi...koskaan ei voi tietää. Mitään sykliä ei ole olemassa, ei kaavaa minkä mukaan menisi, vaikka kuinka ja paljon olenkin yhteenvetoa yrittänyt kaikesta luoda.

                                                Tässä vielä lämpöisiltä päiviltä kuvia:

 

Rantamaisemat sen kuin komistuvat.

 

Olisiko tämä kirjosieppo-herra? Ihana on, kun käy

välillä meitä tirkistelemässä :)
 

 

Onneksi aikuistunut Jenni, käy välillä äiteetä katsomassa :)

 

 

Jannen paras saavutus piirustuksessa. 14-vuotiaana koulussa oli tehnyt oikean puoleisen himmeällä näkyvän ihmisen kuvan. Ihana avustaja oli hoksannut, ja pyytänyt piirtämään Jennin kuvan (punaisella) ja myös Topi-kissan kuvan alhaalla harmaalla. Tällöin hänen taitonsa ovat olleet varmaan parhaimmillaan muutenkin.
 

 

Tässä tänään tehty tussityö 23-vuotiaana. Tuosta ympyrästä olen tyytyväinen.

Mies oli kyllä tosi iloinen, kun tarjosin hänelle piirustus-tekemistä. Täytyy ottaa kesän mittaan usein tämä harrastus, sillä heinäkuussa kaikki hänen järjestetyt aktiviteetit on poissa kuvioista kesälomien vuoksi.

 

 

Tämän videon voit jättää huomioimatta. En vaan osannut kääntää sitä, ja sitten en enää osannut poistaakkaan. Sorry sorry sorry. Olisi muuten ollut hyvä video maneereista. Noista inhottavista haittaavista pakkoliikkeistä, jolloin hän ei ole ollenkaan läsnä, vaan sisäisessä maailmassaan pyörittelee käsiään ja hyrisee omiaan, näyttää kieltä, potkaisee itseään peppuun jne.

Vanha unohtunut oppiminen

Aamulenkillä mietin, että on jo ihan juhannustunnelma luonnossa, vaikka on vasta 26.5.
Tuomet kukkii ja itikat puree, linnut visertää ja vihreys on vielä neitseellistä, ei kuivunutta ja "liian vihreää".

Tämä eilisen aamun tunnelmista:

Jannella on ollut jälleen kamalaa aikaa suoliongelmien kera, mutta en halua nyt muistella niitä. TÄLLÄ HETKELLÄ on hyvä hetki, ja siitä ammennan voimaa.

Uusi ISO asia, joka on tullut kuvioon, on kirjan selaaminen. Sitä hän harrasti pienempänä paljon, käänteli sivuja, ja olin silloin siitä kovin iloinen, kunnes joku tyrmäsi iloni sanomalla, että tuo on autistisille kovin tyypillinen piirre.

Niin tai näin, nyt hän kymmenen vuoden tauon jälkeen oikein katsoo kuvia, välillä lähempää välillä kauempaa, sivujen kääntäminen onnistuu loistavasti. Äänikirjoissa sanotaan PING kun pitää kääntää sivua. Sanoin hänelle aluksi niin, kun luin kirjan tekstiä. Minusta hän sanoo nyt itsekin PING, ja kääntää sitten. :) Hauskaa.

Että sitä voikaan olla pienistä hyvistä asioista kiitollinen!!

 

 

Kesän alkua

Näin se pamahti helle kertaheitolla. Mietin, että Janne se vaihtaa pitkät kalsarit heti shortseihin. :)
Perjantaina oli vielä aamulla vain neljä astetta lämmintä, kun sunnuntaina jo hellerajat paukkuu.

 

Tämä kuva on otettu äitienpäivä-aamuna. En tehnyt valmiiksi asti täyskäriä kaappiin odottamana, kun tiesin kuinka perso Janne on täytekakkulle. Paistoin pohjan valmiiksi, ja piilotin sen pussiin jääkaapin ylähyllylle. No pikkumiestä ei tietenkään nukuttanut, kun hän aavisti, että kyllä se kakku vielä tulee, niin hän oli aamu-viideltä tarkastusreissullaan löytänyt tuon pohjan. Kyllä. Oli raapinut isolla lusikalla pohjaa, ja tässä kuvassa mielestäni vähän syyllisen näköinen, vaikka en rähjännytkään, kun löysin hänet jääkaapin ovi selkosen selällään ja sain varkaan  kiinni itse teosta. :)

 

Kuva on epätarkka, mutta tuo kakkupohjan jyrsiminen näkyy tuossa aika hyvin.

 

Kesätukkahan se jo olla pitää! Janne asioi Heli Sorsa Ky:ssä. 

 

Tämä hauska tyyppi kurkistelee sisälle. Jos satut tunnistamaan tapauksen, voisitko kommentti-osaan  laittaa vinkkiä. Minulle hän on Huugo Herra, mutta hän voi siis tietysti olla Rouvakin. Epäilynä olisi, että olisi kirjosieppo herra...?

 

 



Arkihaaste 5/5

Janne nukkui nyt 6 tuntia Tenoxilla. Minä vähemmän, kun sain vatsataudin, todennäköisesti ylikäyneestä greipistä, jonka illalla napostin. Ei kiva, mutta toivon, että ei olisi mitään kiertävää vatsapöpöä, ja että se ei niin ollen tarttuisi Janneen! Huh, enpä ole tuollaista vaivaa ennen kokenut.

Hyväpuoli tietysti, että vaaka näyttää pari kiloa vähemmän (hetkellisesti), mutta en kyllä suosittele.
Yllättävää, että kun Janne taas uuden tapansa mukaan meni minun sänkyyni pötköttelemään ruoan jälkeen, ja vein hänelle radion kaveriksi, ei kammaristga kuulunut Jannen ääntä. Ei minkäänlaista. Itse otin vielä aamutirsat sohvalla, ja kun puolen tunnin päästä heräsin, piti mennä katsomaan, nukkuuko! Ei, oli vain hiljaa.

Päästiinhän me aamukävelylle vihdoin, ja joutsenetkin olivat tuulisessa rannassa syöntitouhussa.

 Mutta kuka kumma on pyöränsä laittanut likoomaan rantaveteen? Kun ei vaan olisi ilkivalta ja kiusaajat olleet asialla! Oli sen verran kaukana, että en ylettynyt nostamaan rannalle.

 

Siinä kävellessämme oli Jannella valtavasti "röhkimistä" ja köhimistä ja "hinaaja-ääntä". Ajattelin, että siellä on nyt röyhty hukassa, ja kotiin päästyämme kiirehdin tekemään hänelle jumppaa ison sängyn päällä- näin sen on viime aikoina saanut petraantumaan...

 

Mutta kuinkas sitten kävikään. Janne sai valtavan "hepulin"; ravisteli jalkojaan ilmassa, vuorotahtiin löi käsiään peteiin agressiivisesti: ja POTKAISI MINUT, niin että lensin vauhdilla lattialle sängystä, ja siinä mennessä törmäsin vaatekomeron oveen ja kolautin olkapääni ja käteni. Siitä kiepsahdin selälleni tömähtäen kovaan lattiaan: häntäluu tärähti ja pallea lienee krampannut törmäämisestä.

 

"Tapaturma-paikka"

 

Minä konttasin äkkiä eteiseen: tämä jokin refleksiliike, pois äkkiä, (vaikka eihän hän kimppuuni  yrittänyt lisähyökkäystä.) Huusin, vain, että "ei saa, äitiin sattuu!" ja könkkäsin kasaamaan itseni. Huh, huh! Onneksi tämä ei ole joka päiväistä väkivaltaa tämmöinen. Ehkä kerran aikaisemmin tullut tällaisessa mittakaavassa. Mutta on hänellä valtavat voimat jaloissa! Kuin strutsin koivet. Saada nyt sentään minut ilmaan tuolla tavalla. Onneksi hän on 145 cm pitkä ja painaa 36 kg, kuvitella jos olisi puolet isompi!!!

 

Kunhan pöly laskeutui, ja minun tilanne-arviointi oli taas kohdillaan, lähestyin häntä kurkkaamalla ovensuulta. Jep, hymyili. Sanoin, että "Äitiin sattui, noin ei saa tehdä, Janne, pyydä anteeksi" Mielestäni hän ymmärsi anteeksi pyytämisen, sillä hän kallistui minuun päin rauhallisesti ja toisella kädellä otti halausotetta. Ihanaa, kun koulussa aikoinaan olivat tätä anteeksi pyytämistä tehneet. Kyllä on oppi mennyt perille. (Samalla ajattelen, että mikä oikeus minulla oli mennä häntä jumppauttamaan siinä tilanteessa. Kun huomasin hänen sätkivän jaloillaan, olisi minun pitänyt perääntyä ja ymmärtää, että tämä hoito ei nyt auta, ei salli tehdä.) Mutta nämä on näitä... vahingosta viisastuu. Äiti vaan haluaisi aina olla auttamassa, kun toisella on vaivaa ja oikeasti hätä. Klyxin laittaminen sai hänelle aikaan röyhtäytyksiä, ja vaiva pikkuhiljaa parani "hyrinä-ääneen".

 

Onneksi on se perjantai, kun Jannen isä tulee hänet hakemaan luokseen. Enää reilut neljä tuntia: onpas tämä ollut rankka kaksiviikkoinen!

Arkihaaste 4/5

Ei nukkunut kuin 4,5 tuntia viime yönä. Hauskaa Vappua vaan. Klo 4:23 tuli herättelemään, vessatin ja toivoin, että nukahtaisi vielä omaan sänkyynsä. Sama ralli alkoi kuin eilenkin. Yritti saada minua nousemaan seurakseen.

Aamiaisen jälkeen hän asettautuu pötköttelemään ja heiluttelee nilkkojaan puolelta toiselle: merkkinä, että toisitko mulle radion.

 

 

Voi ankeus! Käytiin kävelyllä onneksi ennen sadetta.

 

Tällaisena päivänä on köksä vapaalla.

 

Tässä hieman ääninäytettä, mitä hän esittää koko päivän,

aamusta iltaan ja yöhön. Tämä on perussettiä. Ääni

vaihtelee: välillä karjuntaa kun on arvaten kipua.