Alkuvuosi on ollut rankempaa kuin ennen. On nukuttu hyvin- ja sitten taas hyvin huonosti...
Jannen terveydentila on ailahdellut laidasta laitaan tiheämpään kuin koskaan.
En ole jaksanut huolehtia itsestäni niin kuin olisin halunnut. Selfiet ei onnistu. (huom.huumori...) Näytän niissä vanhalta ja väsyneeltä. Ne eivät mene sensuurista läpi.
Olen pitkään miettinyt, miten kuvaisin vallitsevaa olotilaani. Se tuntuu stressaavalta, siihen liittyy menettämisen pelkoa ja nöyryys elämän edessä. Muttei lannistumista eikä pakoreitin suunnittelua. Mihinkäs tästä voisikaan suunnistaa? Kuitenkin myös Jannen lääkärissä käynnin tuottamaa huojentumista, toivoa ja jotenkin vapauden tuntua. En ole enää yksin tekemässä päätöksiä hänen terveyden parantamiseksi. ....kunnes tänään tajusin: Sielun värinää! Voisikohan sitä kuvaella niin?
Jos sinulla on ollut pieni vauva, jolla on ollut jotain poikkeavaa normaalista. Olisitkohan kokenut samaa? Hätää pikkuisen puolesta. Mitä voisi tehdä, mikä auttaisi? Vauvani on jo 26 vuotias, ja tuota tunnetta, sitä on riittänyt yllin kyllin.
Nähdä lapsensa pikkuhiljaa lipuvan...silmän alusten tummuvan ja kasvojen kalpenevan! Kun hän on oikein hiljaa, ilman maneereita... luullaan hänen voivan hyvin, normaalisti. Näen sen silti toisin: silmät verestävät, kädet ovat jäätävän kylmät, vatsa on kova ja pyöreä kuin potkupallo. Vanhat temput ei onnistu...
"Kipuako Sinulla on?" Annan vatsan kipulääkkeen ja salaa toivon, että epämääräinen öykkäröinti kohta alkaisi, ja pehmokoiran korvat taas kohta heiluisi ja ajautuisi suuhun mutusteltavaksi....Tavat, jotka ovat joskus ajaneet minut hulluuden partaalle...
Lääkärit pitävät meettinkiä. Lyövät viisaat päänsä yhteen. Jospa lääketiede voisi vielä auttaa! Vielä kerran. Noita kertoja on ollut paljon, ihan syntymän ensimetreiltä asti! Jään odottamaan päätöksiä ja toivon nopeaa käsittelyä. Vieläkö ihme tapahtuu?
Tietää ainakin sairaala-reissuja: Leijona-emon kynsien terottelua. Sairaalassa en tunne väsymystä; on vain määränpää saada lapsi kuntoon ja kotiin takaisin! Siellä ei ole tilaa tunteille ja kyynelille. Tsemppaan hullun lailla. Kuulostan tekopirteälle, mutta siellä olen läsnä! Todella läsnä, ja iätön!
