Hellurei!
4 viikkoa olimme remonttia paossa, ja nyt jo saman verran olleet osittain uudistuneessa kodissamme.
Olipa ihana palata kotiin, vaikka ei meillä huonot oltavat olleet veljen luonakaan...
Kovasti minua kiinnosti miten Janne reagoisi uusiin tiloihin:
Ensimmäinen viikko meni hänellä onnellisesti hyristessä, kun meni kylppäriin. Selvästi kyllä ymmärsi, että nyt on uudet tuulet puhaltaneet, ja oli erittäin onnellinen. Nukkuikin suhteellisen hyvin koko ensimmäisen viikon. Keittiön kohdalla en huomannut samanlaista reaktiota. Ihan kuin ei olisi ollenkaan huomannut uusia vaaleita kaapistoja. Ymmärrän sen niin, että häntä kiinnostaa keittiössä eniten se, mitä pöydällä on, kuin mitkään "jonnin joutavat kaapit". Muutenkin viihtyi parhaiten meidän vanhassa olohuoneessa, jonne ei tullut minkäänlaisia muutoksia.
Ensimmäisenä yönä halusi nukkua vierelläni. Oliko jo ehtinyt tottua, kun evakossa nukuimme samassa huoneessa? Yöllä kokeili onko äiti siinä! Tai sitten; olinko kuorsannut, ja hän yritti kertoa, että "Pää kiinni!?"
Olin jo tekemässä johtopäätöstä, että kun Jannen elämässä on jotain oikein positiivista muutosta, ei se hänen yöuniinsa vaikuta. Mutta sitten alkoi toisella viikolla tapahtua: Juurikin niin. Nukkui vain neljästä-kuuteen tuntiin per yö. Koko viikon! Raahauduin vain eteenpäin nuo päivät ja uskoin aina seuraavan yön olevan paremmin. Lohtua antoi tietenkin remontoidut kohteet ja näin ollen velatkin tuntui saatavilta.
Voi mikä elämys oli käydä ensimmäistä kertaa pyörälenkillä rannassa! Taisimme hyristä samalla tavalla molemmat! Rakas ranta oli paikoillaan, ja kuntolaitteet kutsuvasti saivat jälleen vanhan liikuttelijan takaisin.
Alkaa olla tämä normielämä jo tuttua. Samanlaista se elämä on remontoidussakin kodissa. Samat murheet ja huolenaiheet tuon Jannen hoitamisen kanssa. Astetta kovempi juttu on, että näyttää siltä, että Klyxejä täytyy käyttää aina tuo 240 ml/kerta. Olen huomannut, että viettää päivänsä iloisempana, eikä ole niin kipeän tuntuinen kuin pienemmällä määrällä. Se kertoo, että suoli on huonommassa kunnossa. Joskus saattaa mennä kolmekin tuntia illalla, kun painelen vatsaa, jotta ylimääräinen ilma saadaan pois vaivaamasta. Isompia ruiskeita ei ole olemassa. Seuraava askel on haettava lääkärin pakeilta. Minun konstini alkaa olla luetut. Mutta hei, ei mennä asioiden edelle! Helmikuussa tulee 7 vuotta suolikuolion operoinnista. ...ja kun vertaa mitä arviointeja elinajasta silloinen hoitaja veikkasi... ollaan voiton puolella vahvasti! (tyhmä kun kysyin)
Näin on tämä elämänmuutos käyty läpi. Lopuksi täytyy todeta, että hyvin meni! Kannatti nähdä vaivaa Jannen tavaroiden kanssa ja kiikuttaa niitä edestakaisin, jotta tuttua ja turvallista oli läsnä mahdollisimman paljon. Nyt sitten vaan odotellaan jouluhössötyksen tuottamia unettomia öitä. Niistä kun vielä selviää tänä vuonna, niin alkaa olla vuosi taputeltu! Pärjäillään nyt tämän marraskuun pimeyden kanssa! Kynttilät, kirkasvalolamput, takkatuli, SAUNA!! Onhan näitä selviytymiskonsteja!
