Tästähän kerroin jo osa 1:ssä, mutta se on niin suuri ja hyvä juttu, että ei voi olla ottamatta mukaan myös osa 2:n.
Pyörälenkin päätteeksi käymme rantakävelyllä. Hän nauttii kun aallot lyövät rantaan. Tämä rauhoittaa häntä, - ja äitiä siinä samassa, kun odottelen, milloin hän on valmis taas jatkamaan matkaa..
Jannella oli ilo päästä iskän mökille loman viettoon. Se taitaa olla nyt hänen ensteks paras viikonloppu paikka!
Laiturilla
Pieni mies ja suuret ajatukset...
Porraskävelyä
Kalastusta
Unirytmit on mullin mallin tuollaisen huikean mökkireissun jäljiltä. Rauhoittuminen illalla vie aikansa. Että malttaa asettua ja nukahtaa. Kertaamme päivän tapahtumat iltarituaalien aikana. Hän hankaa korvallistaan ja hymyilee. Silloin aina tietää mikä on ollut mieluisinta sinä päivänä. Luen myös iltasatua Nuutti-Nallesta; se saa ajatukset hieman suppeammaksi.
Täytyy taas koputella puuta, mutta Jannen vointi on ollut kohtalaisen hyvä kesän aikana. Taantumusta ei ole tullut, mikä pitkällä lomalla on yleensä esiintynyt. Uskon, että juurikin tuo pyöräily fyysiseen oloon- ja mökillä olo psyykkiseen oloon on auttanut vaivoihinsa. Hänellä vaikuttaa erityisen paljon positiivinen mieliala terveyteen. Niinhän meillä kaikilla, mutta se jotenkin hänen kohdallaan on niin näkyvää.
Heinäkuussa auttoi myös paljon, kun hänen uusi tukihenkilönsä Iida kävi olemassa hänen kanssaan; pääsin käymään ruokaostoksilla. He kävivät kävelyllä, tekivät palapelejä, maalasivat ja piirtelivät. Tuommoinen toiminta on hyväksi, eikä sitä tule kovinkaan paljon teetettyä arkioloissa. Myös Iidan odottaminen oli aina kohokohta. Jotain erilaista oli luvassa. Nämä meidän ihanat tukihenkilömme ovat vain niin kiireisiä ihmisiä, että yhteisen ajan löytäminen on välillä vähän kiven alla. Ymmärtäähän sen.
Tukihenkilö on erityisen tarpeen silloin, kun muuta toimintaa ei poijjaalla ole. Pari kertaa kävimme pienessä kaupassa, mutta sielläkin hänen miehinen mörinänsä kummaksutti asiakkaita, ja kassaneiti sai monelle informoida, että täällä on kehitysvammainen poika, kun kyselivät, että mikä ääni tuo on.
Naureskelinkin kassalle, että me käymme täällä vähän välillä piristämässä teitä! Mutta eihän se kivalle tunnu. Vaikka itse on niin tottunut hänen ääntelyihinsä, on se vieraasta outoa.
Pian alkaa elokuu, ja arkinen aherrus koittaa. Jannella alkaa Toimari ja Musa-terapia. Pitää käydä parturissa. Eletään päivästä toiseen ja toivotaan hyviä yöunia. Ja kun ne hetkittäin eivät sitä ole, sitten omaishoitaja ottaa pienen pienet torkut sillä aikaa, kun hoidettava katselee pitkää videota ja ääntelee sen tahtiin. Sydän pompottaa väsymystään, ja odotetaan, että ensi yö olisi parempi. Kotihommat jää rempalleen; aina ei ole pakko jaksaa. Saa nähdä näinkö se menee ensi syksy ja talvi taasen. Eniten jännittää milloin suoli-ongelma menee niin pahaksi, ettei sen kanssa enää pärjää kotona, ja lähdetään avanteenteko-reissulle. Mutta nyt on nyt, ja sitku on sitku!
Kiitos kesä! Olit hyvin energisoiva. Uusia tuulia omaishoitajan kodissa puhaltelee. Tekee mieli maalata seinää ja paneelia. Sisustuskärpänen surisee. "Tulkoon syys- ja talvi, ne kyllä kestetään..." ja "vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä!" Näillä mennään. Kiitos! :)
ps. tässä saattaa esiintyä teknisiä kommervenkkeja, mutta reportteri on vähän kesäterässä vielä!
pps. Ylläpidän face book-ryhmää nimeltä: JANNE JOOSEPPI Siellä julkaisen paljon tilannekuvia Jannesta ja kerron hänen päivästään; ikään kuin hänen kertomanaan. Tervetuloa klikkaamaan itsesi jäseneksi suljettuun ryhmään Janne-faniksi.
