Vanha unohtunut oppiminen

Aamulenkillä mietin, että on jo ihan juhannustunnelma luonnossa, vaikka on vasta 26.5.
Tuomet kukkii ja itikat puree, linnut visertää ja vihreys on vielä neitseellistä, ei kuivunutta ja "liian vihreää".

Tämä eilisen aamun tunnelmista:

Jannella on ollut jälleen kamalaa aikaa suoliongelmien kera, mutta en halua nyt muistella niitä. TÄLLÄ HETKELLÄ on hyvä hetki, ja siitä ammennan voimaa.

Uusi ISO asia, joka on tullut kuvioon, on kirjan selaaminen. Sitä hän harrasti pienempänä paljon, käänteli sivuja, ja olin silloin siitä kovin iloinen, kunnes joku tyrmäsi iloni sanomalla, että tuo on autistisille kovin tyypillinen piirre.

Niin tai näin, nyt hän kymmenen vuoden tauon jälkeen oikein katsoo kuvia, välillä lähempää välillä kauempaa, sivujen kääntäminen onnistuu loistavasti. Äänikirjoissa sanotaan PING kun pitää kääntää sivua. Sanoin hänelle aluksi niin, kun luin kirjan tekstiä. Minusta hän sanoo nyt itsekin PING, ja kääntää sitten. :) Hauskaa.

Että sitä voikaan olla pienistä hyvistä asioista kiitollinen!!