Arki alkaa

"Päättyy Joulu vaik ei kenkään sois"...näin laulelin haikeasti kun lähdin tytärtäni viemään opinahjon äärelle joululoman vietosta. Menee taas pitkä tovi, ennen kuin tapaamme. Mutta sitten se on kyllä sitäkin mukavampaa.. Kun lähdin kotiinpäin ajelemaan Jyväskylästä, ja kun oli lähtöhalauksen aika; mieleeni tuli jostain syystä sanat: "Rakasta Elämää!" Ja sanoin sen. Eikä hän tuhahtanut, en ainakaan kuullut tinnitukseltani :)

Janne tuli viikonlopun vietosta isänsä luota. Oli käynyt "metsätöissä" pikkasen ja lämmitellyt puusaunaa... on niillä jotenkin semmoista äijä-meininkiä, on mukava että hänellä on miehistä, tasapainottavaa ohjelmaa isänsä luona.

Hyvin heiluu :) Metsätyöt käynnissä!

 

Äiti kun on vähän tämmöinen:  -ÄITI

Joulun jälkeen oli hyvinkin haasteellista aikaa terveyden kanssa. Kipulääkettä opin antamaan, kun näin sen parantavan vaikutuksen. Luulenpa, että kyseessä oli jo tukos, mutta vanhojen annettujen ohjeiden mukaisesti aloitin hoidon, ja se tepsi. Miten ihanaa, ettei tarvinnut lähteä sairaalan kiemuroihin! Miten ihanaa, että voi hetkeksi huokaista helpotuksesta! Edes hetkeksi. Olen oppinut nauttimaan täysillä ajasta, jolloin voi sanoa, että nyt menee hyvin. Tiedän, ettei sitä aikaa kestä kauan, mutta kestääpä juuri sen hetken. Siinä hetkessä on nykyisyys.