"Nam, nam, äiti, tuu!"
Hyvänen aika! Tämä puhumaton, nykyinen marisia selvästi pyysi minua keittiöön laittamaan iltapalaa !!! Hienoa! Maailman ihmeet eivät ole vielä loppuneet! :)
Sitä edelsi kova meteli, ja levottomuus, käveli keittiöön ja takaisin. Päivälliseksi oli "vain" keittoa, niin hänelläpä taisi olla ihan oikea nälkä!
Iltapalan jälkeen tuli jälleen vaivoja, mutta niistäkin selvittiin, kun otin vanhan konstin käyttöön: istutin hänet syliini nojatuoliin, jalat kippuraan, nojaamaan korkeaselkäiseen tuoliin. Siinä syntyy senverran painetta, että röyhtyt ja suolikaasut pääsevät poistumaan. Myöskin Gaviscon- litkua olen taas antanut puoli tuntia ruoan jälkeen. Nyt sormet ristiin, että vaiva asettuisi. Kyllä tämä on kanssa melkoista säveltämistä.
Mutta tuo "juttelu" oli kuin lotto-voitto. Tuntui hienolta, eihän hän ole elämässään paljon sanoja sanellut. Tästä hetkestä voi riemuita. Seuraavaa lausetta voi joutua odottamaan mittaamattoman ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti