Yöllä, nukuttuaan n. 5 tuntia, kömpii hän unenpöpperöissään vierelleni. Käytän vessassa, ja ohjaan omaan sänkyynsä "jatkoille". Ja hän jää sinne. Saattaa muutaman kerran äännellä, ja aamulla hän on vielä pedissään, vaippa kuivana ja saan herätellä häntä! Jeeeeee! Tämä on juhlaa!
Mikä tämän on aiheuttanut? Mitä tapahtui? Jaa-a. Klyxin laitan vain joka toinen päivä, annan sulavaa ruokaa, ehkä vähemmänkin kuin aikaisemmin, MUTTA olemme alkaneet kävelemään vieläkin enemmän kuin ennen. Nykyään vähintään tunti päivässä. Tänään lipsahti jopa puoleentoista tuntiin. Hän on oikeasti väsynyt illalla, eikä jaksa peitonkulmaa vimputtaa. Tai ainakin niin toivon, että tämä olisi yleispätevä lopputulos. Vaan kokemus on osoittanut, ettei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa! Päivä vain ja hetki kerallansa :) Nyt just, tällä hetkellä olen tästä asiasta iloinen!
Tänään keksin, että otamme sauvakävelyn jälleen ohjelmistoon, niin tulee hieman vaihtelua.
Poika nappasi sauvat, ja tottuneesti kiepsautti ne käteensä. Ja sitten kainaloonsa. Hän käveli sauvat kainalossa. Yritin näyttää esimerkkiä edellä kulkien omillani, hän pysähtyi ja jäi veivaamaan omiaan ilmassa. Menin rinnalle ja kopsautin sauvat vuoron perään maahan.. Taas ne löysivät tiensä kainaloon! Heh! Ihan naurattaa, mutta saimmepa rutkasti aikaa menemään tuolla tavanomaisella rantalenkillämme. Hapen saaminenhan tässä nyt onkin se avainsana, kunto ei meidän vauhdilla oikein pääse kasvamaan, mutta ei myöskään romahtamaan. :)
Helmikuinen kevät-tulva 2014 rantalenkillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti