No niin! Pian on viikko jo pyörähtänyt täällä remonttievakossa. Aika on mennyt suhteellisen nopeasti. Viikko on ollut mielenkiintoinen Jannen olemista seuratessa: Vaikea sanoa, miten paikanmuutos on vaikuttanut yöuniin, sillä hänellä on vatsa vaivannut ihan koko ajan ruokailujen jälkeen - ja pahasti! Onko niin, että muutos vaikuttaa vatsan hyvinvointiin kielteisesti, vaikka muuten olosuhteet ym. ovatkin suotuisat. Toivoa sopii, että balanssia löytyy vatsaan, lääkitys ja vatsanpainelut on ainakin olleet oireen mukaiset, ja hoitaja aina asemissaan. Keljua olla aina näissä huolienergioissa, mutta "tää on tätä!"
Täällä on ihana veljeni ylläpitämä puutarha, jossa on mukava vaeltaa:
Syyshortensiat kukoistaa
Välillä käyn kurkkaamassa kotikonnuilla: remontti etenee vauhdilla!
Aamupalalla tuttu radio rallattaa, tuikku palaa ja tutut astiat. Melkein kuin kotona!
Monenmoista vaihtoehtoa pyöräilyreitiksi. Tämä on yleisemmin käytössä.
Hiekkatiellä huristellaan aamutuimaan!
Täällä on oikein hyvä halauspuu. Jannekin opettelee tunnistamaan maaenergiaa ;)
Illan tullen on vielä päästävä ulos. Maaseudulla on sellainen vaikutus.
Pojan nukahtamiset ovat olleet siis vaikeita. Johtuen varmaankin niistä loputtomista ilmavaivoista. Tenoxia olen antanut viikon aikana kahdesti. Joskus on silti herännyt neljältä ylös, eikä ole nukkunut sen jälkeen. Joskus on tullut viereen ja nukahtanut siihen. Minä olen sitten hipsinyt poikasen sänkyyn. Saahan nähdä ehtiikö oma rytmi löytymään ennen kuin muutetaan takaisin kotiin.
Täällä lämpenee puusauna kolmesti viikossa. Ja sekös meitä ilahduttaa. Olen jo ylimmäinen saunamestari, sillä olen oppinut tuon homman täydellisesti. Puiden haku kuuluu myös asiaan. Sekin on kuin ostoksilla käyntiä, sillä veljeni puupinot on suorat kuin kaupanhyllyt. Hän asettelee joka puun rakkaudella omalle paikalleen. Ja tämän sanon ihailevasti.
Janne tykästyi saunomiseen niin, että haluaisi saunoa ihan joka ilta. Menee saunaan ja marmattaa kun lauteille menevät portaat ei ole paikoillaan. Kulkee edestakaisin. Hänelle varmaan riittäisikin jos vaatteet päällä pääsisi kylmään saunaan lauteille istumaan. En vaan jaksa kulkea perässä ja vahtia ettei tipahda korkeuksista. Saunamies odottakoon oikeaa päivää!!
Aluksi jännitin miten meillä sisaruksilla yhteiselo sujuu n. neljänkymmenen vuoden jälkeen, kun olemme perheenä asuneet. Lapsena kinastelimme paljon, tiedät kyllä jos sinulla on ollut sisaruksia. Ei mitään huolta. Olemme molemmat käyneet elämän koulun tässä välillä, aikuistuneet, ja nyt näyttäisi molemmin puoleinen kunnioitus olevan päällimmäisenä. Oikein tuntee sen sisarellisuuden, arvostan todella. Huolettaa vain, ettei hän omassa kodissaan saa olla "rauhassa" Jannen ääniltä, huudoilta ja karjahteluilta. No, hän pääsee huokaisemaan kun nähtävästi parin viikon päästä keräämme taas kimpsut ja kampsut ja köröttelemme omaan uudistuneeseen kotiimme; kohti uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti