No niin. Elokuu alkoi, ja syksyn arki alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan.
Kahden rannalla!
Silmäpussit senkuin suurenevat! -molemmilla!
Mutta mieli ei voisi olla virkeämpi...hänellä!
Alan pikkuhiljaa käsittää hänestä asioita: Olen tietysti ennenkin tajunnut, että muutokset eivät ole hänen autistisuus-habitukseensa hyväksi. Hassuinta on, että hän ei "näytä" tai se ei tule ilmi, mikä muutos se milloinkin johtaa hänen öisiin hillumisiinsa.
Elvyttävän kesälomani energisoimana olen tehnyt kodissa maalaustöitä. Tumma puolipaneeli on saanut valkoisen sävyn ja antaa valoa ikkunattomaan eteiseemme. Janne tuli Toimarista, eikä mitenkään osoittanut, että olisi havainnut muutoksen. (vaikka se on valtava) Kun yritin hänelle näyttää, että "katso, kun on uusi väri", ei pysähtynyt katse seinään, vaan ihmetteli silmälasejani pakastimen päällä". Eikö hänellä ole "työkaluja" käsittelemään tuollaista muutosta?
Voisin myös ajattella, että se johtuu esim. hänen kirjastosta löytämäänsä Willy Fog DVD:stä, joka on hänelle ylenpalttisen mieluisa, -ja jota öisin etsii ja haluaisi katsella non stoppina all over the night! Mutta en voi olla varma. Ehkä se oli viimeinen pisara kesän- ja syksyn positiivisille muutoksille.
Toimarin alkaminen;kavereiden ja ohjaajien mieluisa tapaaminen, on myös ollut viimeisen viikon muuttunut ohjelma.
Ehkä muutokset kerääntyvät hänellä aivoissa joihinkin lokeroihin, ja kun lokerot täyttyvät, ilmenemä johtaa valvomiseen. Aivoista puuttuu selvästi sellainen työkalu, jolla hän käsittelisi muutoksia ja suuria tunteita. "Suodatin se kai on,sillä tosi hauska on överi-hauskaa ja kurja on överi-vihaa! Ei hän ole silloin kipeä, ei, hän on loistotuulella, niin rakastettava ja se nauru ja hymy!
Mutta tämä yökkö kahtena yönä nukuttuaan 7 tuntia yhteensä on kaikkea muuta! Silmät ristissä, tukka pystyssä! Pahimman yön aikana oli puolen yön jälkeen kertynyt aamulla klo 7 aktiivisuusrannekkeeseeni 993 askelta. On siinä yöllä kävelty perässä ja palauteltu sänkyyn, käytetty syömässä huikopalaa ja vessatettu. Eikös olekin aktiivista tämä omaishoitajana oleminen!
Hän on yöllä kuin ampiaisen pistämä. Ei paikoillaan lainkaan. Pää heiluu, jalat heiluu, jos yläosa on paikoillaan, jalat polkee "pyörää." Muistui elävästi aika, kun hän oli pikkupoika, ja aivan sama. Silloin ajattelin, että nyt tulee jotain uutta oppimista, jos vaikka puhetta alkaa tulla! No ei tullut!
Samat uni- ja rauhoituspillerit, jotka suurimmaksi osaksi antavat hänelle vähintään 8 tunnin unet, eivät tuolloin tehoa. Annoin toisen Tenoxin yöllä klo 3:00 kun meno oli niin hurjaa, ja sillä hän viimein nukahti, mutta nukkui vain 4 t.
En tykkää ollenkaan antaa noita "pommi-pillereitä" mutta näistä arvoista ei ole mitään jäljellä, kun on oma jaksaminenkin kyseessä. Sydän jyskyttäen voimakkaasti väsymystään, en jaksa kuin tokkurassa hortoilla. Äiti on silloin hiljainen. Ei laulaa-luikauttele ja ole iloinen. Torkkuu vain sohvalla joka välissä ja laittaa pitkiä videoita pojalle, että saisi hetken torkahtaa. Käy vaihtamassa pissa-pojan vaipat, lämmittää pakastettuja ruokia, antaa muun olla. Pienen torkun jälkeen jaksaa taas hetken.
Pallopeitosta ei ollut apua. Matki vain peiton liikettä, kun pallot asettuivat peiton päälle tuomaan turvallisuuden tunnetta painollaan. Nauroi mokoma.
Ja aina sama toive kuin koko hänen elonsa aikana huonolla kaudella: ehkäpä ensi yönä nukkuu! En tiedä montako hitsin yötä vaeltaa, että viimein koittaa se yö, kun nukkuu kellon ympäri.
Muutoksia on vielä tulossa: harmaa maalipurkki on jo ostettu olohuoneen seinään! Pakkohan tuo maalaus on tehdä, ennen kuin tulee pimeät ajat ja työvalossa ei ole luxeja kuin auringossa. Kodin uudistus-suunnitelma on mukaansa vievää. Toisaalta, jos en saa nukuttua, ei maali mene itsestään seinään!
Toimarilla menevät leiri-elämää viettämään kahtena päivänä, yöt käydään kotona. Muutokset hänen elämässään ovat ihania ja normaaleja. Hän nauttii paikanpäällä, mutta pitkässä juoksussa se tuottaa hankaluuksia. Eikö ole kummallista. VAAN: Jospa se siitä! Tänä aamuna ei ollut kuin 150 askelta tullut yön aikana! Ensi viikonlopulla saan levätä. I Will Survive!
Ei muuta kuin lippis päähän ...
..ja menoksi..
Hellurei!
ps. Facebookin JANNE JOOSEPPI -ryhmässä lisää kuvia ja -video parturi-reissusta, jos haluat kurkistaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti