Joulun tuloa

Oho, edellisestä julkaisusta onkin jo aikaa. Monet ovat jo käyneetkin etsiskelemässä uutta tekstiä. Tässäpä sitä taasen tulee:

Jannella on mennyt suhteellisen hyvin. Mörinöitä kyllä riittää, ja maneereita vaikka toisille jakaa. Inhottava tapa on tullut jäädäkseen: hän imeskelee hihojaan ja vimputtaa vuoronperään. Teippaan hihansuut kiinni, ettei pääse mutustelemaan, mutta aina jotain sinne suuhun löytyy. Olenkin ajatellut viedä hammastarkastukseen, jos onnistuisi. Muttei se ole kokoaikaista, ja kai hän hammassäryn tunnistaisi ja osaisi varmaan ilmaista sen muuten kuin hymyilemällä.

Selviä kipukohtauksia ei ole ollut sen jälkeen kun aloin hänen vatsaansa toimittamaan miltei päivittäin. Olen ottanut jo isomman Klyxin rinnalle. Sillä toimitettuna suolisto tyhjenee puolet paremmin kuin pienemmällä - ja puolessa tunnissa, yhdellä kerralla.  Mutta on se aika raju, joten pienempiä vielä menee suuremmaksi osaksi. Kalliita vain ovat mokomat, eikä niihin saa minkäänlaista alennusta. Sanovat, että eläkkeensaajan hoitotuki on sitävarten. Jaa.

Huomaan, että kun Jannella menee paremmin, olen minä saletisti huonommassa kunnossa. Silloin minulla on "tilaa" sairastaa, ei tarvitse olla aina niin valmiusasemissa. Silloin on kyllä mieli maassa. Mutta onneksi osaan tämän kaavan. Tämä alituinen pimeys ei lainkaan helpota tilannetta. Olenkin ottanut taas kirkasvalolampun käyttöön. Samoin omat reippaammat kävelylenkit 2-3 kertaa viikossa ovat auttaneet.

Tapahtuipa tässä pari päivää sitten, että kahtena yönä tämä Tonttu-herra ei nukkunut kuin 4 tuntia yössä. Oli taas samat puuhat: laittoi valot huoneisiin, kiersi ympyrää lattialla, kanniskeli minulle sänkyyni tavaroita -klo 04:00.

Olisi luullut, että toisena yönä olisi jo nukkunut. Ei, sama tahti jatkui. Tulin siihen tulokseen, että hän on ihan joulu-huumassa. Toiminta-keskuksessa ja Musiikki-terapiassa on käsitelty jouluaihetta, ja tämä Tonttu-mies on todellinen jouluihminen. Ja se riemu ja ilo jää päälle. Häneltä puuttuu jokin "suodatin" joka osaisi lopettaa tonttuamisen. Se on kai niin hauskaa, että hän pitää omaakivaa sitten vaikka yöaikaan.

Siinä kiertäessään ympyrää, ja pitäessään korvantakaa sormella ja toisella kädellä kurkusta kiinni, hän vinhaa vauhtia kiertää ja kiertää -kunnes katsahtaa minuun ja hymyilee leveästi ja mörisee mennessään. Tuo mörinä on silloin tosi häiritsevää, kun olen itse väsynyt. Saatan huutaa hänelle, että HILJAA! Ja samalla tiedän, että se on vain hänen lauluaan, ja kamalalle tuntuisi jos joku huutaisi minulle noin laulaessani. Kyllä minä silloin aina anteeksi pyydän. Eihän hän itselleen mitään voi. Yritän sanoa, että laulaisi hiljempaa, muttei se perille mene.

Viimeyönä saatiin nukuttua 7 tuntia. Ah sitä onnea aamulla. Se on kyllä parhainta. Ja sainpa tehtyä paljon. Leivoimme jopa pipareita. Olin yllättynyt kuinka hän oli mukana koko ajan. Kaulitsikin oikein ottein, muttei voima riittänyt. Samoin osasi painaa piparimuotin (muttei tarpeeksi kovaa) ..ja nostaa pellille pyynöstäni.

Sitten siivosin, laitoin ruokaa, kävimme kahdesti lenkillä  (maisemakuvat) , yht. 1h 10 min. Pyöräytin vielä porkkanalaatikot, laitoin taas ruokaa ja saunottiin. Uskomatonta miten virtaa riitti. Silloin kannattaa tehdä, kun jaksaa. Muuten jää tekemättä. Ja niinhän se sananlaskukin sanoo, että," Älä jätä sitä huomiseksi, minkä voit tänään tehdä!"