Joulu-aaton lähestyessä alkoi aurinko kultainen piipahdella päivittäin kyläilemässä. Se hetki, kun havaitsee, että AURINKO PAISTAA! Kuin vanhan hyvän tuttavan tapaaminen.
Aaton aattona alkoi pakastaa, ja aallon raskas liike pysähtyi.
Aatto-päivänä olikin sitten jo täysi talvi!
Olimme Jannen kanssa jouluviikon kahdestaan - kuinkas muuten. Kun kaikki aktiviteetit olivat myös joululomalla, oli vähän miettimistä miten aika saadaan mielekkäästi kulumaan.
Niinpä ratkaisin perinteiset joulutekemiset niin, että teimme ne pitkin viikkoa, ei pelkästään aattona.
Kävimme jo maanantaina viemässä hautausmaalle kynttilän äitini haudalle, sekä Karjalan Vainajien muistomerkille. (Näinhän olimme edesmenneen miesystäväni kanssa sopineet aikoinaan)
Tämän halusin tehdä sellaisena aikana, kun väki ei ollut vielä sankoin joukoin liikkeellä, ettei Jannen kovaääniset ääntelyt häirinnyt hautausmaan harrasta tunnelmaa... Silti siellä tietenkin oli muitakin haudalla kävijöitä, ja suosio oli taattu. Kuulin monesti sanan kehitysvammainen, kun ohitimme kynttilän viejiä. Miten se vieläkin minua satuttaa...vieläkin!! )
Tiistaina kylvimme jo Joulu-saunan nimikkeellä. Keskiviikoksi jäi sitten isäni luona käynti. Olimukavaa, kun veljenikin tyttärensä kanssa oli siellä samaan aikaan, ja muistelimme kukin vuorollaan lapsuuden joulujamme. Jannelta kun kysyin asiaa, sanoi hän, että " Öööö!"
Olin tosi huolissani mitä se tekisi hänen mahalleen. Jälkeenpäin ajatellen, olisi tarjoilut pitänyt nostaa takaisin keittiöön ja juntata ovi kiinni, kun vieraita ei alkanut kuulumaan. Aistin,että jos olisin alkanut huutamaan ja rähjäämään tontulle, ettei niitä nyt vaan syödä, olisi hän hermostunut ja alkanut hakkaamaan minua. Niinpä olin lempeä ja lepsu, mutta onneksi ei siitä mitään katastrofia syntynyt. Jaa...hän oli kyllä tosi hiljainen, ei mörissyt ja pörissyt. Sanoinkin, että alan syöttämään hänelle aina viisi palaa kakkua, jos on noin hiljainen sen jälkeen... Kotona iso peräruiske hoiti sitten sen mahapuolen.
Meidän Joulupukki oli käynyt jo tuomassa lahjat kotiin sillä aikaa, ja niinpä avasimmekin ne jo joutessamme iltapäivän aikana. Yhtäkään pakettia hän ei osannut itse avata. Hän on aina kovasti nauttinut paketeista, mutta se ilo on tullut kauniista joulupaperista ja pakettinauhoista, ei niinkään niiden sisällöstä.
Sellainen kiireettömyys ja rauha on ollut luonamme. Hän on nukkunut Tenoxilla hyvin, ja kehittämäni aikataulu, jolloin annan sen hänelle klo 22:00, toimii tällä hetkellä hyvin. Minäkin saan levättyä alkuyön hyvin, ja nykyään herään noin kuuden aikaan, ennen Jannea.
Hyväksi on osoittautunut antaa maitohappobakteereja. Nyt on mennyt jo pitkän aikaa suhteellisen hyvin vatsan osalta (kop-kop-kop!) Suurempi Klyx on osoittautunut hyväksi. Olenkin nyt antanut joka toinen päivä suuren, ja jktpäivä pienemmän. Tämä on osoittautunut toimivaksi. Olemme ulkoilleet kahdesti päivässä, noin tunnin yhteensä. Se on kyllä sellainen lääke, jota ei voi lakkauttaa. Ihanaa, kun hän on kotona asuva, ja sen toteutuminen on mahdollista.
Vaikka joulun viettoon aluksi liittyy hänellä huonosti nukuttuja öitä, tasaantuu ne aikanaan lääkkein. Mielialan hoitaminen on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin vatsan toiminnallinen puoli. Niinhän se meillä kaikilla. Ehkäpä minulla riittää ensi vuonna virtaa, että toteuttaisin sitä enemmän itsenikin kanssa. Mutta se riippuu taas kaikki noista Jannen suomista yöunista.
Nyt hän löysi Tonttu -dvd:n ja iloissaan alkoi katsoa sitä. Tänään Tapanina isänsä hakee hänet viikonlopuksi luokseen. Minulle koittaa laatuaikaa tyttäreni kanssa, joka saapuu samalla oven avauksella. Ja lumi ja pakkanen on tullut! Kaikki on mallillaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti