Koko vuosi edessä!

Minulle on Uusi Vuosi merkinnyt aina uutta sivua, uudesti syntymistä, uusia terveellisemmän elämän lupauksia  jne. Näin kun olen helposti innostuvaa sorttia, on niiden lupausten kanssa aina vähän niin ja näin, mutta tärkeää on se innostus. Silloin sitä riittä vaikka muille jakaa.

Taitaa olla, että juuri innostuneisuus on periytynyt myös tyttärelleni. Hänen Amigurumi-innostuneisuutensa on kestänyt jo muutamia vuosia, joten siitä on tainnut tullakin jo elämäntapa. Myöskin tarinan kirjoittajana hän on kunnostautunut, sillä taannoin minulta jäi suu auki, kun luin hänen Joutsentarinansa blogistaan Hahmoset  Sain joululahjaksi Joutsenen, jota olin toivonut, sekä lisäboonuksena joutsenen poikasen. Ja tuo tarinakin tuli vielä lisäboonuksena. Nyyh. Tippa linssissä sitä lueskelin.

Siellä on menossa vuoden 2014 Hahmo-äänestys.  Äänestäneiden kesken hän arpoo lahjakortin, jolla  virkkaa voittajan haluaman hahmon. Kannattaa käydä katsastamassa. Hahmovuosi 2014 esittely ja äänestys.  Klikkaa myös fb-fanisivua, niin pysyt kärryillä.

Täällä meillä päin oli Uuden Vuoden Ilotulitus , sanoisinko taivaallinen. ;) Pamukset alkoivat jo puoli kuuden maissa, kun hätähiset eivät jaksa odotella kuuteen. Jannu kuunteli musiikkejaan, mutta alituiseen tulevat tykinlaukaukset yms. kovat äänet ärsyttivät häntä. Mietinkin, miten se puolen yön tulituksen saadaan menemään.

Ja sehän meni loistavasti. Annoin Tenoxin kymmeneltä, ja pahaenteisesti ääntelyt jatkuivat...mutta tulituksessa seurasi tauko hetkellisesti 23:30, niin aah.. Jannu nukahti sikeään uneen, eikä herännyt pommitteluun. Minä tirkistelin verhon raosta kauniita ilotulituksia sieltä ja täältä.

Ajattelin vain, että jos nuo ilmaan heitetyt rahat olisi koottu yhteen, olisi sillä summalla tehty melko lailla hyvää. Vaan eipä mennyt meikeläisten pennoset.

Kävelimme tänään harjun päälle isäni luokse. Kyllä oli jäinen tie. Palasimme toista kautta, ja ihmettelin, miksi Janne pysähtelee niin useasti. En tiedä mitä se on. Hän vilkuttelee ja mörisee metsään päin, maneereissaan. Tänään jostain syystä pysähdyksiä oli yhtenään, ja hän oli väsähtäneen oloinen. Kotiin tullessa kierähti sohvalle pötköttelemään. Näitä kun ei tiedä, kun ei kaveri juttele. Onko heikotusta/huimausta/pyörrytystä...vai ihanko vaan väsymystä?

Myöskään pienemmät Klyxit ei oikein anna tulosta. Ei maar, ei kai sitä lääkärin vastaanotto-ajan tilausta voi enää pitkittääkään. Samperi kun tämä olisi vaan pahaa unta, ja heräisin Ruususen unesta, takaisin 25 vuoden päähän, jolloin odotin esikoistani. Ja kaikki menisi sillai tavallisesti. Olisi normi elämää... turha toivo. Tämmöinen elämä se on valikoitunut, ja tämän kanssa pärjätään. Jokaisella on omat hankaluutensa. Jollain saattaa olla vaikka kynsi poikki. ...ja toisesta äärimmäisyydestä; niin kovin monella on asiat paljon surkeammin.

Eikun täysillä vuoteen 2015 ! Mitähän se tuokaan tullessaan?!