lauantai 1. elokuuta 2015

AAA-PUVA! KYLYMÄ!!

Voihan turkanen. Huomena tulee viikko, kun omaishoidettavani lähti lomailemaan toisen omaisensa luo. Nyt vasta tajua miten maailman väsynyt olin. Niinpä ei lomasuunnitelmatkaan olleet mitenkään minuuttiaikataululla.
 
Jyväskylään ajaahuruttelin tihkusateessa. Matka meni hienosti, vaikka en ollutkaan viimeaikoina paljoa ajellut. Ohitin jopa muutamat autot, (kun ohituskaista osui ihan kohdilleen.) Navigaattori pimpatti mallikkaasti peltipoliisit, eikä näin ollen päässyt sakkolappu heilahtamaan.

Siellä haistelin kaupunkielämää. Juttelin lenkillä immeisten kanssa. Ihan samanlaisia olivat sielläkin. No, sellainen perusnegatiivinen sattui turisemaan pidemmän aikaa. Heistä kun on niin mukava kun saa jollekin marmattaa. Huit hait; toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!


 Yhtenä päivänä paistoi aurinko, ja oli oikein mallikasta sään suhteen. Aamukahvi oli nautinnollista siemaista parvekkeella. Sieltä lierihatun alta oli mukava tarkkailla ihmisiä. Ilmaista huvia.

Kävellessäni törmäsin tähän Kivisen Perheeseen, ja tuota polkua seuraten löytyi Perhepuisto. Siellä oli "sairaan hyvää" kahvia ja korvapuustia. --- ja sairaan kallista näin omaishoitajalle.


Vähän olin sellainen nuokkuvainen, ja otin päiväunia sun muuta. Sitten lähestyi tieto, että Jyväskylän Rallit teki tuloaan. Jep. Paniikki iski. Eipä muuta kuin auton nokka kotia kohti. Enpä viitsinyt jäädä sinne hulinaan ja huiskeeseen. Mellakatkin oli törkeästi tapahtuneet juuri siellä, missä minun oli tapana kuljeskella. Vaan kyllä oli ihana tulla kotiin. Rapu-ihmiset on sellaisia koti-ihmisiä.


Mutta hullua kyllä, en oikein osannut nukkua yöllä. Väsytti kyllä, mutta heräilin pätkittäin. Päivälläkin oli huoli Jannesta. Silloin tyynnytin mieleni, ja lähetin mielessäni enkeleitä häntä suojaamaan. Ja mitäs, hyvinhän hänellä siellä on mennyt. Ehkäpä on vielä "kuherruskuukautta" iskän kanssa. Mutta hyvä näin. Traktorin päälle on itse kiivennyt ja silmät loistaen iloinnut kyydistä. Hän on ihan poika! Metkaa kuulla tuollaista.


 Yhden päivän kotona nukuin, nukuin ja vielä kerran nukuin. Pää oli kipeä, mutta ei ollut muuta flunssan oiretta. Olisiko se ollut stressin purkautumista, sillä seuraavana päivänä kun heräsin, oli ihana tunne, kun tunsin olevani virkeä ja elämäni kunnossa. Siivosin, pesin pyykkejä, tein paljon rästihommia. Ja tänään olen tehnyt taikoja kotona; pessyt ikkunat, vaihtanut joka huoneeseen pestyt, eri verhot, jotka vaihdettu päikseen eri huoneiden kanssa. Mattoja pois, toisia tilalle. Pöytiä vaihtoon... hitsi kun olen tyytyväinen. Ollappa tällainen tarmo aina. Paljon on ylimääräistä tavaraa lähtenyt kotoani. Ja tuntuu,että huoneet sitä mukaa suurenee silmissä, kun rompetta lähtee. Mitä hitsiä sitä onkaan pitänyt hautoa kaikkea tarpeetonta.

Elokuu yllätti kylmyydellään. Kuin olisi syksy tullut rytinällä. Täytyi sytyttää oitis tuikku murheeseen: 
 
Helteinen heinäkuu ei toteutunut. Näinköhän se perinteinen elokuun intiaanikesäkin ohittaa meidät.
Heinäkuu meni lopulta mukavasti. Keksin käyttää palveluseteliä Jannen seuraneidin palkkaamiseen. Ja voi kun hän ilahtui kun Viivi tuli pariksi tunniksi häntä viikottain moikkaamaan. Kävivät kävelyllä, Viivi teetti palapelejä, dubloilivat ja parhainta oli kun hän luki Jannelle kirjaa. Seuraavina päivinä tuo kirja oli Jannella kovassa käytössä. Hän kiinnostui kuvista ja tarkasteli niitä ahkerasti.
Tämä siis harvinaista, sillä tuon Janne on unohtanut jo monesti. Hyvä kun aktivoituu kuitenkin yhä uudelleen.

Dublo-elukat laitumelle!

 
Missähän se pallo on? 
 
Bodari ohikulku-matkalla! 
 
Tässä sitä kirjan "lukemista"
 
Tuntuu, että kolmannella viikolla Janskulla tapahtui jotain taantumaa. Jaa mistä sen huomasin? No, hänhän käyttää vaippoja. Ja ne on useimmiten varmuuden vuoksi olemassa , jo pelkästään peräruiskeidenkin varalta. Usein pysyy kuivana koko päivänkin. MUTTA: Nyt saattoi olla viisikin vaippaa märkänä per päivä. Ja pöntöllä ei sitten tapahtunutkaan mitään. Jopa saunanlauteilla meillä oli suihkukaari!!! Olin aivan ymmällä. Liittyykö tämä nyt siihen Pseudo Obstruktioon? Painaako se suurentunut suoli virtsarakkoa? Vai onko tämä jotain askeettista kapinaa, kun kotona oloa on ollut niin pitkään? Huomenna kuulen raportin, miten tämä osasto on toiminut. Jos ei ole sanottavaa, on tämä kapina mielestäni osuva diagnoosi.
 
Mukavalta tuntuu odotella sitä pientä höpönassua kotiin. Sekin on merkki, että olen saanut palautua ja levättyä. Tämähän on nyt työtäni. Ja vielä on lomaa jäljellä! Syyskuussa Mikkelin Kyyhkylään. Meinaa olla huono omatunto, kun taas olen sitten lomalla. Toisaalta, nekin, jotka saavat nukkua yönsä rauhassa, ja ovat työelämässä, saavat sentään monen monet viikot lomaa vuodessa. Siihen nähden tämähän ei ole paljoa...
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti