Lepoa hoivaamisesta

Tätä lomaa olin odottanut 9 kk. (Ihmisen lapsikin olisi jo ehtinyt kehittyä ja syntyä siinä ajassa!) Ja nyt se on ohitse. Ma-La-aamupäivä oli minun omaa aikaani. Siitä kolmisen päivää kesti toipua "järkytyksestä", että saakin olla ihan omana itsenään, eikä "sen kehitysvammaisen äiti"...  että saikin mennä valmiiseen pöytään, noukkia lautaselle ihania ruokia. Ihan vaan itselleen. Saunomiset onnistui ilman, että pesi ja huolehti hoidettavansa lauteille. Sai nautiskella, olla menemättä luennoille jos ei tahtonut. Mikään ei ollut pakollista, tarjontaa oli aivan riittävästi, ehkä vähän liikaakin.

Kyyhkylän Rustholli-hotelli

 

Aamiaista

 

Pikkuinen kultakala lammessa uiiiii.... (akvaario se oli,,,)

 

Siinä voi hetken levähtää...

 

NIIN kauniita asetelmia joka puolella!

 

 

Ihana  kierrätystaidenäyttely oli pihapiirissä.

 

 

Pärinäpoika!

 

 

 Säät suosivat meitä omaishoitaja-lomailijoita. Rantasaunassakin kävimme ja jopa meikeläinen pulahti Saimaan syleilyyn :) Se nyt ei kyllä näy tässä kuvassa vaan esittää näitä ihania kukka-asetelmia saunalla!

 

 

Päivittäin oli erilaista liikuntaa: mm. kävelyä, vesijumppaa, curlingia, tanssimista ja saunomiset kolmessa eri saunassa. Siihen lomaan rentoutumista, hierontaa, erilaisia musiikkituokioita..

Sisä-curling

 

Ja omaa-aikaakin jäi sopivasti. Silloin minä ampaisin etsimään Kyyhkylän kahta geokätköä. Ja löytyiväthän ne molemmat lopultakin.

 

Kyyhkylän vanha kartanorakennus.

 

Suuria odotuksia ei minulla lomasta oikein ollut. Ajattelin, että kunhan saan nukkua ja vähän liikkua niin tykkään. Uskalsin hakemuksessa toivoa, että pääsisin yhden hengen huoneeseen, että saisin mahdollisimman hyvät unet. Ja todentotta: Respassa sain tietää, että sain 1 hh. Jess! KIITOS! Toiveeni oli kuultu ja ymmärretty!

 

Lisäboonuksena sain tutustua kahteentoista vahvaan ja rakastavaan omaishoitajaan, joista toiset hoitavat (tai olivat hoitaneet) omaa puolisoaan. Vaikka minulla on erilainen hoitosuhde, ei se tunnetasolla ole poikkeavaa, sillä rakkaushan se on meidän peruskivemme, miksi tätä työtä teemme.

 

Ryhmämme ohjaaja on ollut itsekin omaishoitajana, ja oli todella alansa tunteva ja osaava.

Hän antoi meille lähtiäisiksi, kotiin vietäväksi tämän kauniin ja koskettavan runon:

 

Tahtoisin sanoa sinulle,

joka hoidat omaistasi:

 

Rakasta häntä

niin paljon, että rakastat

ensin itseäsi.

 

Huolehdi itsestäsi,

omasta jaksamisestasi.

 

Vasta sitten voit

huolehtia hoidettavastasi

ja rakastaa häntä.

 

-Siipirikko-

 



 



Ainahan tuo ei ole mahdollista, mutta edes silloin kuin on. Sanat on helppo lausua, muttei ne arkeen vietyinä ole itsestäänselvyyksiä.

 

Janne tuli luokseni ihanan auringonkukkapuskan kanssa. Hän oli todella pitkästä aikaa viikolla itse avannut autonoven ja mennyt sinne istumaan. Näinkö olisi halunnut lähteä jo äidin luo?

 

 

Olivat käyneet asuntovaunuilemassa isänsä kanssa, oli poika saanut erilaista olemista. Viihtynyt oli. Hyvä kun pääsi reissuun. Äiti sitten tasoittelee pojan olemisia ja rytmejä. "Hei Zamboo!"

 

Hänellä oli tänään kovat vatsazembalot rantakodissa, luonani. Tein kaksi tuntia töitä, että saatiin vatsan toiminta tasapainoon. Jumpat jumpattua ja röyhtäykset tulemaan. Aikaisemmin olisin tehnyt tämän huolen täyttämänä, sydän pompotellen, kun se oli poikkeuksellisen hankalaa. Nyt olin sisäisesti tyyni ja rauhallinen. Kyllä loma on ollut tarpeen. Nyt vain rutiinit taas pelaamaan, niin jospa tämä syksy tästä taittuisi. Valot täytyy jo sytyttää iltahämärällä, sähköpattereihin napsauttaa lämmöt päälle. Nuohooja täytyy kutsua, että voi taas alkaa takkaa lämmittämään. ARKI: Täältä minä tulen! Eheämpänä, innokkaampana -ja painavampana- kuin ennen lomaa :)