Byrokratia pompottelee

Janne sai kirjeen, jossa häntä kehoitettiin ilmoittamaan pankkitilinumero, mahdollista veronpalautusta varten. No, hänen "sihteerinään" toimin oikopäätä. Ilmoitus-mahdollisuuksia oli monia netistä kirjekuoreen. Edelleenkään en ole selvittänyt miten saan Jannelle omat avainlukulistat. Siispä keksin laittaa samaan ikkunalliseen kuoreen tarvitun tiedon, missä kysely tulikin. Lisäksi laitoin ykkösluokan postarin ja Priority-tarran. Se olisi siinä! Vaan kuinkas sitten kävikään!

Sehän tuli takaisin, kävi vain Helsingissä kääntymässä leiman mukaan. Vaikka olin kirjoittanut Jannen nimen kohdalle, että lähettäjä, ja korostanut Verohallinnon osoitteen. Harmitti, siiinä meni postimerkki hukkaan.

Latasin toiseen kuoreen. Uudet postimerkit ja kaikki. Ok. Nyt on ihan asiallisen näköinen. Onpahan homma nyt hoidettu! Vaan kuinkas sitten kävikään!

Eikös vaan tullutkin uusi kirjekuori Jannen nimellä. Siinä oli nyt liite, johon ao. tiedot tuli liittää.
Kiltisti laitoin. Manailin kyllä heiman, mitä hittiä, ettei kelpaa!! Tämä oli siis jo kolmas lähetys tilinumeron saattamiseksi. Yhyy, kolmas postimerkki!!! No mutta nyt on kyllä viimisen päälle allekirjoitukset ja kaikki! Kirjoitin, ettei Janne itse osaa kirjoittaa, että psta allekirjoitin. Vaan kuinkas sitten kävikään!

Puhelin tällä kertaa! "Meillä on täällä tapana, että jos henkilö ei osaa kirjoittaa, täytyy olla kopio tiliotteesta!" Minä en voinut kuin nauraa hekottaa. Kyllä, nauroin! Että jokin voi joskus olla vaikeaa!! Totesin kyllä virkailijalle, että ymmärrän, että näissä varmaan on käytetty paljon väärin tilanteita, ja siksi ovat tarkkoja. Mutta AINA olen kirjoittanut Jannen papereihin veroilmoitukseen, että hän on keskivaikeasti kehitysvammainen, eikä osaa itse kirjoittaa nimeään. Mutta tää on niin tätä! Onneksi ei jaksa välittää tuollaisista pikku-asioista. Ei tässä muu harmita kuin ne neljä menetettyä postimerkkiä!

 Ehkä täytyisi alkaa puuhaamaan sitä juridista systeemiä, että saan Jannelle omat avainlukulistat käyttöön. Sekään ei ole kovin yksinkertainen prosessi. Muistaakseni jotkut lääkärinlausunnot vaatii. Jonkun täytyy todeta hänen tilansa. Jesses. Ehkä on parempi etten ajattelekkaan. Ei nyt vaan jaksa paneutua vieläkään tuohon. Vasta sitten kun on pakko...  Kunhan saisi tuon hänen perusolemisen kuntoon. Kerronpa, että tänä aikana kun hänen vatsantoiminta on hoidettu Klyxein joka päivä, on hänen olemuksensa kotona ollut...sanoisinko pääosin - onnellinen. Meillä on ollut ihania hetkiä. On katsottu silmiin ja hymyilty paljon. Täytyy koputella puuta, mutta suurempia kiljumiskohtauksia ei ole ollut. Annetaanpa ajan vielä kulua. Joulukuun alussa on sydänkontrolli. Saapa nähdä, mitä sydän kertoo!