Höyryventtiili

Viikko vierähti, puhelin pärähti. Lääkäri kysyi mietteitä. Kerroin.

Kerroin, kuinka tuntuu haasteelliselta avanteen käyttäminen Jannella. Kuinka yksin saan laitettua ja hoidettua, kun varmaankin kaksi kiinnipitäjää täytyisi olla?! Ei pidä että hiplaillaan vatsaa, kutiaakin.

Kerroin huoleni, että miten sitten toimitaan, kun on avanne, eikä ulostemassa siltikään kulje, eihän se kulje nytkään mihinkään itsekseen! Mitkä ovat toimenpiteet sitten, kun ei Klyxiäkään voi enää käyttää?

Kerroin myös, että Janne on saanut kutsun sydänpolille 2.12. kontrolliin.

(Kuva otettu 5.11.14. Kovin poissaolevan näköinen. Maneereita paljon lenkillä.)    
                          

Pähkäiltiin ja pyöriteltiin. Lääkäri sanoi kyllä tietävänsä, että varmasti on Jannen hoito haasteellista, ja että kyllähän siinä avanteessakin omat hankaluutensa on. Kumpikaan ei oikein tiennyt miten edettäsiin. Tehtiin sitten sellainen päätös, että odotamme sydänkontrollissa käyntiä. Sellainen tulisi jokatapauksessa tehdä ennen leikkausta.

Sovimme myös, että Klyxiä aletaan antamaan päivittäin. Suoli ei saa kuormittua liikaa. Ja jos akuuttia tarvetta tulee, kirran polille suoraan.

Tuo nyt tuntui tässä tilanteessa hyvälle kompromissille. Kipukohtauksia on nimittäin ollut harvemmin...En tiedä mistä johtuu, että välillä on, välillä ei. Suoliko se menee mykkyrään, ja sitä kipuilee? Tokihan muita hankaluuksia on jokaisena päivänä, mutta niiden kanssa tullaan toimeen. Ne kamalat kipukohtaukset on erikseen. Ennen hän huusi silloin kuin "syötävä", mutta viime aikoina on hiljaa, itkee irvistysitkua. (onko kipua silloin niin paljon, ettei pysty huutamaan??)  Krampin osaan painaa vatsalta pois. Kaksi viikkoa on nyt väliä semmoiseen.

Joulukuun alkuun siis näillä evästyksillä. Saa nähdä mitä päivittäiset suolen toimitukset tekevät. Tänään ainakin ilmaa kertyi paljon.

Tottakai se avanne pitää laittaa. Ajankohta alkaa olla käsillä. Ei mene kauaa, kun meiltä ei enää kysellä, että laitetaanko, vaan sanovat suoraan, että nyt on viimeinen hetki laittaa. Ja se hetki luultavasti tulee melko pian sydänkontrollin jälkeen. Uskoisin. Varmasti vuodenvaihteen jommin kummin puolen. Jos ennustaisin.

En ole ollenkaan avannetta vastaan. Ei, ei. Haluttomuuteni johtuu siitä, että en tiedä miten selviän avanteen hoitamisen kanssa. Olen muutamia kertoja saanut "köniin" Jannelta, ja tiedän että kun hän suuttuu, siitä on leikki kaukana. Voihan sitä jossitella. Voihan sitä kuunnella miten hyvin se muilla onnistuu. Kuka takaa, että sen jälkeen kaikki on taas hyvin? En haluaisi mennä ojasta allikkoon. Tiedän, ettei yksikään ihminen tule siinä silmän räpäyksessä auttamaan, kun hän on vetänyt avannepussin pois, ja uusi pitäisi laittaa. Kuka tulisi? Kiireiset ambulanssimiehet, vai -kodinhoitajat, varaa ei ole palkata yksityiseltä?! Rauhottaviako sitten aletaan syöttää? Tehdäänkö hänestä sitten "helppo käsiteltävä", poissaoleva zombi niiden avulla? H U O K A I S U!!

Näihin ei ole kellään vastausta. Älä yritäkkään... Elämä on... Aika näyttää...Nyt ei todellakaan ole kuin tämä hetki! Tässä hetkessä on elämä! Höyryventtiili viheltää!