Sulattelua

Olin niin innoissani Kreikkalaisen riisivanukkaan teosta, että hätkähdin, kun puhelin soi odottamatta.

- Me olemme pitäneet palaveria, katselleet kuvat ja tähystysten tulokset... ja tulleet siihen tulokseen, että pojallenne tarvitsee laittaa suoliavanne. Ei ole muuta tehtävissä. Suoli on niin venynyt ja suurentunut, sairas, että se on nyt ainoa vaihto-ehto. Mitä mieltä olette?

- Tämä on nyt aikamoinen shokki. Kun siitä ei ole aikaisemmin puhuttu. Ihan epätodellinen tunne.
Aloin jo tinkimään: -Entä jos alkaisi Klyxaamaan joka päivä, auttaisiko se suolta? Entä mitä tapahtuu, jos avanne tehtäisiin sitten kun hyviä päiviä ei enää olisi...??

- Satavarmasti tilanne ei tule tästä paranemaan, vaan päinvastoin huononee. Koko suolisto on sairas, mutta tällähetkellä avanteen tekeminen onnistuisi paremmin kun terveempää osaa voisi vielä käyttää hyväksi.
-  On tämä nyt melkoinen pommi. Minun tarvitsee puhua Jannen isän kanssa tästä.
-  Otetaan uusi soitto-aika, sopiiko? -Joo, viikon päästä voisi olla hyvä. Olisi ehtinyt sulatella asiaa.

 

Oikeastaan vasta, kun soitin Jannen isälle ja kerroin lääkäreiden päätöksen, -ymmärsin koko asian. Valtava suru iski hyökyaallon tavoin. Ääni vavisten kerroin kuulumiset.Itkin. Puhuminen kuitekin auttaa, ja aloin jo löytää hyviä asioita tilanteesta. Lääkärit ovat sitä mieltä, että Jannen kivut pitäisi loppua avanteen teon jälkeen. Se olisi paras asia.

Sitten soitin Jennille ja kerroin tilanteen. Hän on niin tärkeä osa tässä meidän tiimissä, että tiedon tulee kulkea hänelle etunenässä. Vaikkei se mukavalta tunnu kertoa-, saatikka vastaanottaa - ikäviä tietoja...

Onhan siinä monta kysymysmerkkiä: miten antaa kehitysvammaisena asentaa pussin paikalleen, miten tyhjennykset tulee onnistumaan, miten hän itse käsittää tilanteen, heilutteleeko maneereissaan pussiakin... Mutta nämähän on asioita, mitkä pitää kohdata. Keksiä luovia ratkaisuja ongelmiin.

Sain kuulla, että jos avanne tehdään vasta, kun Klyxauksella ei enää saada toimintaa, on jo liian myöhäistä. Suoli vaan venyy entisestään ja painaa sisäelimiä.

Olin kyllä jo lääkärin kanssa puhuessani sitä mieltä, että avanteen paikka on nyt tullut. Luotan lääkäreihin. Keljua se on, mutta jos tilanne sillä helpottuu, antaa se laatuaikaa Jannen loppuelämälle. Kyllä kaikkeen tottuu kun on pakko. Ja eihän tämä lopulta ole suuren rinnalla mitään. Onhan hän saanut 23 vuotta olla ilman avannetta. (vauvana oli avanne väliaikaisesti anus atresian vuoksi )

Nykyaikana kun on tiedonsaanti mahdollista googlettamalla, niin kirjoittaessani suoliavanne, tuli ensimmäisenä kuvia suoliavanteesta. Katselin, että onpa tutunnäköinen kuva, ja haa, nehän oli Jannesta vauvana teho-osastolla. Kaipa sitä sitten osaa hoitaa suoliavannetta, kun on kerran "mannekiini" omasta takaa. :)

Mutta vakavasti puhuen. Kaikenlaiset vaikeudet saattaa ilmetä ihoärsytyksen kanssa, suolitulehdukset, ja huh huh, mitä vielä. Mutta niiden aika ei ole nyt. Helppoa ei ole elämä sen jälkeen, mutta eihän se ole helppoa nytkään!

Nenä kohti uusia seikkailuja!