Hiihtolomaa ja oivalluksia!

Jannen hiihtoloma on jo (onneksi) loppusuoralla. Tänä vuonna(kin) hän oli luonani koko loman ajan, ja meillähän on nämä omat rutiinimme. Kun loma poikkesi arkirutiineista, oli hän minulle jopa vähän agressiivinen. Tapaus sattui, kun hän varmaan omassa mielessään luuli, että puin häntä Toimintakeskukseen, ja suuntasimmekin rantaan. Kovasti nyrkki heilui minun käsivarteeni. Näin kävi, vaikka kuvat olivat hänen viikko-taulullaan ja jatkuvasti puhuin lomasta! Ai, että se taas sattui.

Yöt olivat 4-5 tunnin luokkaa. Yksi päivä oli sairaspäivä vatsan puolesta! Pitäisi lailla kieltää nämä hänen pidemmät lomansa. Tottumus on toinen luonto!

Papan luona Avun lukemista. Ei haittaa vaikka on väärinpäin!

 

Yhtenä aamuyönä hän jatkuvasti sytytti makuuhuoneeni kattovalon palamaan, ja poistui olohuoneeseen. Minä raahauduin sammuttamaan, ja pian hän taas käväisi napsauttamassa valon päälle. Makkarin valo kävi kuin laivan morsemerkki!

Olinkin ovela toisena yönä: Laitoin maalarinteippiä katkaisimen päälle, joten sytyttäminen oli mahdotonta. Kuulin, kun hän sanoi: "Pi-Pi" yrittäessään kytkeä valoa. Ajattelin, että on hän melkoinen. Ajattelee, että katkaisin on rikki, siis sairas ja sanoi siis Pi-Pi. Kyllä mua hymyilytti peiton alla. Minä olin voittanut tämän erän!

Lumienkeli: 



 Mistä ideat pulpahtelee mieleen? Joillekin se on enkeli joka kuiskaa, joillekin "välähdys". Pyörittelin mielessäni ajatusta: Janne sai 5 vuotta rauhoittavaa lääkettä yöhillumiseensa. (Sen ajan kun oli pois kotoa.) Eihän laitoksessakaan katsota hyvällä jos mies ei nuku. Mielestäni hänen pakkoliikkeet saattoivat johtua pitkäaikaisesta käytöstä. Vaikka lääkärin reseptissä luki: Otetaan tarvittaessa 1-2 tbl, oli tarve joka-iltainen. Janne oli poissaoleva, ja autistiset maneerit olivat aivan hurjat. Kun hän tuli kotiin asumaan, purin lääkityksen pitkällä aikaviiveellä, ja mielestäni tuo läsnäolevampi, iloinen poika tuli sen myötä takaisin. Tosin, eihän hän sitten ole nukkunutkaan. Käsi on vipattanut tiuhaan tahtiin, joten ei se voinut olla Levozinista johtuvaa oiretta.

Enon luona naurattaa!



Mietin, että jaksamiseni on koko syksyn ja alkukevään ollut tosi tiukilla. Semmoinen johtaa pidemmän päälle uupumukseen, ja milloinka saan tilaisuuden levätä? Haetulle omaishoitajan tuettuun lomaankin on vielä yli 5 kk aikaa, jos sinne pääsee. Jos minä en jaksa, on Jannen paikka laitoksessa. Ja siellähän viimeistään rauhoittavaa annetaan.

Siispä tuumasta toimeen. Annoin puoli (1/2) tablettia Levozin 5 mg:sta, jota oli vielä jäljellä edellisestä käytöstä. (Päiväyskin oli ajantasalla.) Mitä teki poika? Hän nukkui samassa asennossa 11 tuntia. Ja aivan pökerryksissä seuraavana päivänä. Väsynyt, äänetön ja iloton; semmoinen pökkerö-ukko. Ei halunnut mitään aktiviteettiakaan, eikä toisesta lenkistä ollut puhettakaan! Ei tuommoinen ollut yhtään kivaa katseltavaa. Tosin oli ihanaa kun sain itse nukkua, mutta ei, ei tuolla hinnalla!!

No, seuraavana iltana laitoin puolikkaan vielä puoliksi. Eli 1/4 tablettia. Se on jo tosi pieni annos. Täytyyhän näitä kokeilla, kun jokainen on oma yksilönsä, eikä oppikirjoista siis saa neuvoa. Mitä teki poika nyt? Kyllä, hän nukkui taas sikeästi 10 tuntia, mutta ei ollutkaan aamulla pökkerössä. Ihan tavalliselta Jannelta vaikutti. No kyllä! Tämä annostus täytyy kokeilla uudelleen! Varmaan tottumista tulee, ja annoskoko ei pysy noin pienenä pitkään...mutta nyt tuntuisi olevan hyvä hoitotaso.

Luin tuoteselosteesta, että tuo lääke rauhoittaa ja tuo unen. Lisäksi lääkettä voidaan käyttää vaikeiden kipujen hoitoon  Jess!!! Not bad at all!!!!

Muistan ajan, jolloin hän söi Melatoniinia 3 mg x 3, Levozin 5mg x 1 sekä tarvittaessa vielä Tenox 10 mg, eikä nukkunut sittenkään! Mitenkähän sekin on mahdollista?

Lääkkeen uudelleen käytön kokeilu jatkuu. Nyt tuntuu hyvälle. Olen joutunut tekemään myönnytyksen rauhoittavan lääkkeen käytöstä Jannella, mutta annoskoko on mielestäni tärkeä havannoida. "Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään" toisti usein äitini. En oikein sisäistänyt sitä lapsena, mutta pikkuhiljaa, -58-vuotiaana, -alan kyllä ymmärtää tuon vanhan viisauden filosofiaa!

Ai kun oli ihana tänään touhuta, kun olin itse enempi täynnä virtaa! Jopa huonekalutkin vaihtoivat paikkaa, mikä on halvinta huvia mitä omaishoitaja tietää :) Jospa tämä on vastaus minun rukouksiini, että elämä tulisi enemmän siedettäväksi! :)  Nyt saunaan! Omaishoidettava jo pyörii lattialla ja hymyilee leveästi :D

Lisäys 1.3.15
Häränpyllyä lensi kokeilu kolmantena yönä :(  Ihan kuin en olisi antanutkaan 1/4 tablettia, jolla edellisyönä nukkui 11 t. Mitä ihmettä? Onko syynä innostuksissani siirretyt huonekalut? Onhan tuommoinen ennenkin saanut hänet "pois tolaltaan".

Oliko hänellä edellisinä öinä jokin "oma tauti" ja olisi nukkunut muutenkin ilman lisäapuja? (Tuohon en usko).

Hän oli jotenkin levoton ja säikky. Ei pysynyt sängyssään. Oliko syynä verhon raosta näkyvät ulkovalot, jotka jostain syystä itsekseen heikkeni ja kirkastui vuoronperään? (voisi olla autistisuutta piinaavaa) . EN TIEDÄ!

Kolme tuntia palauttelin häntä sänkyyn, käytin vessassa, tehtiin mahajumppaa, sillä vatsassa oli ilmaa, jota ei jumpallakaan saatu poistumaan. Se on ehkä syyllinen nro. 1. Käytiin jopa voileipää tekemässä, kun hän sanoi mantrana "Nam nam..." mitä sillä lienee tarkoittanutkaan, mutta tulkitsin sen että nälkä on. Siitä seurasi,  röyhtyvaiva, ja sitten yritettiin sitä röyhtyä saada tulemaan. Klo 24:00 luovutin ja sanoin: "Otetaan pikkupilleri, sitten tulee hyvä uni! " (Tenox) Ja 15 min. kuluttua hän sitten nukahti. Nukkui 6,5t. Klo 6:30 tuli herättelemään.

Petyin kyllä, kun jo ehdin tuudittautua, että univaikeudet on voitettu! Unilaboratorio jatkaa tutkimistaan. Tämä hajamielinen professori, tukka pystyssä jatkaa tarkastelujaan. Periksi ei anneta. Kyllä tämä tästä!