Ja PÖH!

Tänään on kauan odotettu päivä! Päästään näyttämään Jannea tutuksi tulleelle lääkärille, jonka kanssa on useamman kerran oltu puhelinyhteyksissä. Hän on  gastroenterologi ja käynyt keskusteluja Jannelle tehdyistä tutkimuksista Jannen Helsingin lääkärin kanssa. Tähän päivään on tähdätty, eikä ole oikein osannut mitään suunnitelmiakaan tehdä, ennen kuin  tämä päivä on koettu! Olihan tarkoitus kartoittaa suoliavanteen tekoa, aikatauluttaa ajankohtaa ja keskustella, olisiko vielä vaihto-ehtoja...

Janne heräsi tutuksi tulleeseen tapaan klo 4:00. Käytin häntä wc:ssä, yritin selittää, että pitää vielä nukkua. Hän odottelee sängyssään unta, välillä vierelläni, uni ei vaan tule. Tänään on se päivä, jolloin jääkaapiin liimaamani ilmastointiteippi ei enää pitänytkään otettaan, vaan poika oli päässyt "murtautumaan" jääkaapin sisältöön. Olin siinä vaiheessa torkahtanut hetkeksi, kun havaitsin, että olohuoneessa on valot. Pelästyin, sillä huomasin, että myös keittiöön oli valot syttyneet. Ja siellä oli pikkumies juuri kurkottamassa ylähyllylle kaurapaahtoleipäpussia tutkimaan. Ajattelin, että onneksi ehdin, kunnes huomasin, että Ruispaahtoleipä-pussi on poissa!! Se löytyi typötyhjänä olohuoneen lattialla. Siellä oli myös Porkkanaohukaispakkaus, avaamattomana. Taidot ei yltäneet moiseen muovitukseen.

No niin. Paahtoleipiä oli muistaakeni 4-5 palaa pussissa, sen hän on siis kuiviltaan mutustanut. Mikron ovi oli auki, ja tomaattipussi oli hinattu pois vihanneslokerosta. Pikkuinen on touhunnut aamuyön pitkinä tunteina. Ja minä toivon, ettei pelättyä suolen tukkeumaa tulisi. Juotin paljon nesteitä. Onneksi lääkärille meno edessä, sittenpä saadaan ohjeita!

Olin hyvin valmistellut kysymykset vastaanotolle, sillä aika on minimaalinen. Olimme 15 min. ennen annettua vastaanottoaikaa paikalla. Kummaksuin vähän, kun vastaanotoille oli kovasti kansaa menossa. Onneksi sain Jannen pidettyä paikoillaan, sillä löysin Youtubesta Muumilauluja ja Muumijakson, jota hän onneksi syventyi tarkkailemaan kännykästäni.

Vastaanottoaika oli jo 20 min. myöhässä, kun hoitaja tuli nimilistan kanssa kertomaan terveiset:
"Lääkäri on menossa syömään, vastaanottoajat pitkittyvät, voitte mennä vaikka kahville sillä aikaa!" Olin jo aijemmin huomioinut, että ilmoittautumisessa annetun 7-oven takaa ilmestyi mieslääkärin kuvatus, ei meidän naislääkärimme. Siksi tiedonhaluisena kysyinkin hoitajalta, että onko lääkäri vaihtunut? Jannella piti olla gastroenterologi, joka tekee yhteistyötä Helsingin lääkärin kanssa.

 

Oma lääkäri on vaihdettu perjantaiksi, ja nämä potilaat ottaa toinen lääkäri vastaan. (ovessa luki, että erikoistuva lääkäri)  Alkoi tuntumaan palaneen käryä. Se oli minun käämini, joka alkoi pikkuhiljaa kuumeta. Ihan kauniisti osasin käyttäytyä, mutta annoin ilmi, ettei Jannen kannata odotella myöhästynyttä vastaanottoaikaa, yksi potilas oli vielä ennen häntä tauonkin jälkeen. Toinen lääkäri ei ole kärryillä missä mennään tämän suolistopotilaan kanssa. Sovimme, että hoitaja antaa jälleen puhelinajan, ja keskustelen asiasta, harmi kun ei näyttäytyminen ollut nyt mahdollista!

Tuli taas semmoinen tyhjä, petetty olo. Vastaanotto-ajan muuttaneet ihmiset, eivät olleet ilmoittaneet tapahtuneesta meille, sillä he eivät tietenkään pääse käsiksi potilasteksteihin. Eivätkä olleet tietoisia, että aika oli tilattu juuri omalle lääkärille.... turhaan, aivan turhaan olin tuudittautunut, että kerrankin jokin onnistuisi ensimmäisellä kerralla!

Minä olin kuin valmistautunut maratoni-juoksuun, ja "kisapaikalla" minulle ilmoitettiin, ettei kisoja pidetäkkään. Olin varannut taas kännykän laturin mukaan, sillä mielessäni jo jouduimme jäämään lisätutkimuksiin ja suoli-avanteen tekopuuhiin siltä istumalta! :) Siinäs nähtiin, ettei edeltäajattelu aina pidä paikkaansa, vaikka kuinka varaudut pahimpaan.

Janne oli iloinen tapaus. Pääsi kahvilaan jugurtille ja automatkalla otsa oli taas vaarassa pamahtaa auton koelautaan, kun intoili niin musiikin tahdissa kiikkuen. (Nyt olin viisaampi, enkä toppuutellut. Ei tullut "turpaan" hänen suunnaltaan.) Hän "vilkutteli" maneereissaan aurinkolaseissaan  sivuikkunasta naapurikaistalaisia, ja moni vilkutteli takaisin...

Päätä särkee. Huonosti nukutut yöt takana!  Huomen aamuna on varmaan taas herätys neljältä, kunhan hänet ensin saa rauhottumaan yöpuulle. Mistä hän tuota virtaa oikein kehittää? Viikonlopulla en tee mitään. Minun akkuni on silloin latauksessa!!!! Mutta ensin eletään perjantai, sen tuottama odotus, onko lääkärillä aikaa soittaa? Ehkä minä pienen kehittelyidean lohkaisen sinne vastaanotto-aikojen vaihtamispuolelle!