Kuinka voikaan olla erilaiset fiilikset eri sairaalakäynneillä! Olin tyyni ja rauhallinen, koska Jannekin oli. Hänellä ei tällä kertaa ollut vaivoja, joten hän ulisi vähemmän. Ehdimme vasta labran luukulle, niin Jannea jo pyydettiinkin näytteenottohuoneeseen. Sain selvityksen, että jos on kutsukirjeessä annettu labra-aika, ei tarvitse ilmoittautua. Kummallista. Edellisellä kerralla ei luukulla tästä informoitu. NO EI SE MITÄÄN!
Mukava näytteenottaja otti meidät vastaan ja -kävi hakemassa naapurihuoneesta kiinnipitäjä-ihmisen. Varoittelin heitä jo etukäteen, että "minulta taitaa päästä laulu." Pyysin heitä laulamaan mukana. Ja eikös me vedetty taas Peppi Pitkätossu. Janne oli rento. Ei laittanut hanttiin yhtään, ei tarvinnut onneksi rusentaa pientä poikaa. Hän katsoi kaikkia vuoronperään silmiin ja alkoi vähän jammailla laulun tahtiin. JESS! Napakymppi! Putkiloita otettiin ainakin 5. Veri virtasi ja laulu soi!! :)
Ekg- paikkakin löytyi nyt muitta mutkitta. Kaikki kävi rutiinisti. Ekg pedillä Jansku oli huolettoman oloinen, eikä tarvinnut kuin hieman laulaa Doorista. Käppyrä saatiin vauhdilla paperille.
Tutulla kirran osastolla käytiin hakemassa CitraFleet- pussukka lauantai-tyhjennysten aloittamiseen.
Janne ei kai uskonut, että kotiin sitä nyt vaan lähdettiin, sillä ovelle päin käytävää kävellessämme hän istahti ovensuun tutulle penkille. "Ehei Janne! Nyt lähdetään kotiin".
Sairaalan edessä on aivan ihastuttava suihkulähde. Janne halusi mennä sitä lähemmäs tutkimaan ja siinä me nokat melkein vedessä nojailtiin ja ihasteltiin veden lotinaa ja välkettä auringonpaisteessa.
Kahvilan puoli oli remontissa, joten olin jemmannut evästä autoon! Aivan kuin enkelit olisivat siivittäneet matkaamme. Kaikki sujui niin loistokkaan hienosti. Menisipä itse operaatiokäyntikin yhtä mallikkaasti. Lähinnä yö osastolla jänskättää. Mutta siitä - ja muusta sairaalakoukeroista sitten myöhemmin lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti