Jyväskylä

Kovasti olen tykästynyt Jyväskylän kaupunkiin. Miksikö? Tyttäreni asuu siellä. Enhän minä muuten siellä kävisi.

Jennille tehtiin vaativa hammasoperaatio, ja sen kuultuani tiesin heti, että haluan olla siellä hänen tukenaan. Sydänmagneetti veti puoleensa. Se oli oivallinen paikka päästä "hössöttämään". Tekemään smoothieita ja pehmeitä syötäviä. Sitä paitsi nukun niin maan perusteellisen hyvin pikkuruisen keittiön patjalla. Aina.

Pääsimme vielä nauttimaan lämpimästä syysilmasta ja käveleksimme Seminaarimäellä. Sieltä nämä ihastuttavat vanhat kiviportaat Musiikin laitoksen nurkalta.

Ihmettelin mikä ihmeen paikka tuo on. Pieni kivinen rakennus. "Kaikkia ovia tulee tempoa" ja sehän oli auki. Se oli sellainen pieni hiljainen huone, missä oli kirkkomainen pyhä tunnelma. Olisi mielenkiintoista tietää senkin talon historiaa.

 Tämä lienee vanhimpia rakennuksia Seminaarimäellä. Vanha jumppasali, jossa vielä puulämmitys piipuista päätellen ja Jenni vahvisti asian. Uunia on jumppasalin nurkissa. Onkohan talo meinannut joskus kallistua. Näyttää kuin seinät olisi tuetut ulkoapäin, tai sitten se on vain taidetta.

Vanhat rakennukset ovat täynnä yksityiskohtia. Aivan katon rajassa tällaiset boordit.

Kyllä se on aina niin akkuja lataavaa käydä siellä Jyväskylän "ulkomailla".