Kuvissa on todettu jättimäisesti laajentunut suolen loppuosa joka painaa vatsalaukkua. (Jäljellä oleva paksunsuolen pätkä ja osa ohutsuolta) Se voisi kuulema olla Hirschsprungin tautia, joka voidaan korjata kirurgialla. Koepalat otetaan alkusyksyn kuluessa. Nukutuksessa. Osastolta käsin.
Mitäkö ajattelin? Olin nukkunut koko viikon huonosti Jannelle edellisten operaatioiden tuottamien huonojen yöunien vuoksi. Olin aivan poikki. Mitä tahansa pienempääkin minulle olisi sanottu, olisin sen ottanut tosi raskaasti. Nyt ajattelin, että "siis ainakin kahdesti vielä tuollainen raskas projekti tulossa, mistä olemme juuri toipuilemassa." Ajattelin omia voimiani, mutta ennenkaikkea myöskin Jannen kärsimyksiä. Eikö näihin hänen vaivojensa tutkimisiin voisi jo laittaa vauhtia ja alkaa tehdä jotakin, mikä auttaisi. Ei, tutkitaan ja näykitään koepaloja eri paikoista. Nyt ei puhuttu pohjukaissuolesta mitään, vaikka edellisen tutkimuksen mukaan pohjukaissuolessa olisi synnynnäinen ahtauma. Tuo suolen painaminenko saa lyttyyn sen pohjukaissuolen? Mitä ja ketä pitäisi uskoa? Päässäni takoi ajatus: "no ei ne ainakaan syöpää ole sieltä löytänyt!" Täytyy myöntää, että olin vähän shokissa. Enkä tiennyt mitä sanoa tai odottaa.
Viimeyönä Janne nukkui 8 tuntia. Kahdella 3 mg Melatoniinilla. Tenoxia ei tarvittu, nukahti hyvin, mutta tarvitse minut vierelle istumaan. (Tämä on tullut sairaalareissun jälkeen.)
Aamulla heräilin ihan omia aikojani 6:30 ja tunsin olevani pirteä ja hyvin nukkunut. Ajatukset ovat ehkä hieman haikeat, mutta paniikki on poissa. Mitäpä sitä pieni ihminen muuta tekee kuin alistuu hitaisiin tutkimuksiin ja päätöksiin. Kun en ole kerran kirurgiksi lukenut. Täytyy vain luottaa, että he tekevät hyvät päätökset, oikeaan aikaan. Voin vain viedä ajatusta eteenpäin, että apua tuo poika tarvitsee mahdollisimman pian. Liian paljon on aikaa jo kulunut,että on edes alettu tutkia mikä noiden vaivojen ja mölinöiden takana on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti