Oma laadittu ohjelmani osoittautui toimivaksi. Joka päivälle oli jotain pientä "omaa" ohjelmaa säännöllisten ruokailujen yms. -lisäksi.
Kanavakävelyt osoittautuivat kaikista suosiollisimmiksi. Molemmat pidimme niistä, sekä tietenkin jäätelöstä kävelyn päätteeksi Kanavan Helmessä.
Ajanjakso huonosti nukutuin öin kesti pariviikkoa. Et millään arvaa, mikä auttoi nukahtamaan häntä parhaiten! Olen aivan sanaton. Nimittäin: hän on saanut Melatoniini 3 mg kolme tablettia iltaisin, ties kuinka ja kauan! Sitten sain ajatuksen kokeilla kahdella tabletilla. Ja kyllä, hän on nyt nukahtanut suunnilleen klo 22:n maissa ja nukkunut jopa 7:nkin aamulla. Oi oi oi! Tällä kertaa vähemmän on enemmän! Tätä pieni järkeni ei ymmärrä, mutta ei tarvitsekkaan. Tärkeintä on, että toimii!
(Toivottavasti tämän kehumisen jälkeenkin..) Tenoxia ei siis ole tarvittu. Ja hyvä niin!
Maneerit on kovasti pinnalla ja uusia maneereja äänimanereiden lisäksi on tullut kaksoispotku. Nykyisin esiintyy takapotkujen lisäksi myös seuraavanlainen sarja; Ensin potkaisu eteen ja välittömästi taakse. Hassun näköistä. Kumma kun ei ole kumahtanut nurin, kun kävellessään tätä harrastaa. Jospa saisin joskus videoitua, niin näkisit tätä suoritusta.
Tällä viikolla alkoi Toimari-kerho. Kyllä nautti kovasti, kun saa entistä ohjelmaa päiväänsä. Olisi mukava antaa hänen olla siellä enemmän kuin kolme tuntia, kolmesti viikossa... mutta mutta... hänet täytyy saada ensin kuntoon. Että hän pystyisi nauttimaan siellä olosta, eikä ole kiusana pahoine ääntelyineen ruuan jälkeen toisille. Ettei ohjaajat joudu hoitajiksi... Kyllä se hyvä aika vielä koittaa! Uskon niin. Ei ehkä tämän vuoden puolella, mutta mistä sitä tietää. Leikkauksen se varmasti vaatii sinne vatsapuolelle, mutta Janne on ollut aina nopeasti toipuvaa sorttia. Ja jos vaivat saadaan pois, olisi se suurempi kuin lottovoitto!!!! Tutkimukset on kesken ja hitaasti eteneviä, mutta ovat kuitenkin alkaneet. Nämä vaivat ovat olleet hänellä liian kauan.
Myös Musiikki-terapia alkoi tänään. Olin kerrankin eka aamulla heräämisissä, ja kerroin pojalle, että tänään on sitten Musa-Maria. Johan suureni silmät, ja jalat oli äkkiä alla tulemaan aamiaispöytään. Ei tarvinnut kahdesti käskeä, saatikka vetää ylös ja taluttaa... Pienellä kävelylenkillä käytiin, ja odoteltiin kiihkeästi taksia.
Mari kommentoi, että Jannella ei ollut tunnilla paljoa maneereita, oli ollut reipas ja hyväryhtinen rumpalimies siellä. Ollut myös katsekontaktissa! Loistavaa, että on paikka, missä Jannekin voi olla ihana oma itsensä ilman hankalia maneereja. Mikä ihmeen taika siinä Marissa ja Musiikissa oikein on?! :)
Kuuma hellekausi alkaa olla loppumaisillaan. Kesä alkaa kellertyä. Saa nähdä mitä elokuu tuo tullessaan. Hei hei Heinäkuu! Kiitoksia. Tavataan taas ensi vuonna! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti