Tähystykset tehtiin tämän vuoksi, mutta syöpää viittaavaa ei löytynyt. Luulinkin, että tähystys olisi jotenkin venyttänyt suolta ja oikaissut mahdollisia kierteitä, sillä 3 viikkoa oli oireetonta aikaa tähystyksen jälkeen. Mutta näköjään ollaan taas lähtöruudussa.
Yksi syy voi olla, että jos tukos aiheutti vaivan. Hän nimittäin pääsi taas kähveltämään aamuyöstä Reissumies-ruispaloja useammankin ja oli kuiviltaan mutustellut niitä. Aina kun ei muista piilotella leipäpaketteja yökyöpelin varalta.
Niinpä teippasin ilmastointiteipillä jääkaapin ja pakastimen oven niin, ettei ryöstäjä pääse käsiksi ovenkahvaan. Tämä konsti toimi ainakin viimeyönä.
Kun nyt sattuu olemana helteinen heinäkuu, niin päiväohjelmassamme on kuva Vääksyn kanavasta keskiviikko-aamuna, sinne hurautimme autolla. Kävelylenkki oli mukava tehdä toisenlaisessa maisemassa vaihteeksi.Ja tietty, ihana Kanavan Helmi houkutteli jäätelönsyöjiä :)
Janne saa jokapaikassa erityistä huomiota ääntelyllään ja kummallisilla maneereillaan. Jotkut kääntävät pään, jotkut hymyilevät, jotkut nauravat suoraan. Aina olen kuulevinani, sanan "kehitysvammainen". Mitä, enkö vieläkään ole tottunut tähän? Ei, ei se häpeää ole, minkäs sille mahtaa, mutta jokin epämiellyttävä tunne se on kuitenkin, mikä kaihertaa. Ehkä se, että lapseni on juuri tuo kehitysvammainen, joka on kaikkien kiinnostuksen kohteena. Vähän toista, kun jos hän olisivi vaikka Robin. :) Surua se ehkä voisi olla... No, tuo tunne vain käväisi vieraana ;)
Kesäpoika
Ihanat on meidän maisemat <3
Nuo kakkialinnut pitäisi opettaa käymälään :)
Kiva pyrähdys se oli. Meidät tapaa siellä useamminkin tänä kesänä. On se vaan niin hemaiseva paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti