Palanen kivijalkaa vaelsi mukanani Karjalan Kirvesmäestä, äitini kotitalosta. Isäni oli jo miettinyt valmiiksi, että se liimataan hautakiven päälle, jottei kukaan heitä sitä vahingossa menemään.
Hän valmisti seoksen, joka varmasti pitää. Ja siihen se kivenpäälle sitten laitettiin. Minä pidin Jannea paikoillaan ja lauloin Metsäpirtin laulun. Tuntuu kuin linnutkin olisivat hiljentyneet kuuntelemaan sitä.
Äitini oli omaasukua Hynnä.
Metsäpirtin laulu
Metsäpirtti, synnyinpaikka, sieltä alkoi elontie.
Vuodet vierii, juoksee aika, sinne yhä aatos vie.
Siellä kerran lapsuusaikaan hauskat leikit leikittiin.
Miten pian nuoruus saikaan -taivas peittyi unelmiin.
Meri välkkkyi, joki juoksi, koski kuohui mahtava.
Ajatuksin saavun luoksi kotijärven rantoja.
Muistan kuinka syysilta piiloon peitti auringon.
Kimaltelli kuudan silta lainehilla Suvannon.
Metsäpirtin rajamailla vyöryi laaja Laatokka.
Kalaa antoi, oli vailla, usein otti uhrinsa.
Metsäpirtti rakas seutu, tuomenkukkain, vuokkoin maa.
;Jatkui elon meren soutu, sua en voi unohtaa;
San.Elsa Tuokko-Tauriainen , säv.Eino Seppä
Voi kumnpa saesin isän haualle kans pienen palan kotoa Karjalasta, ehkä pääsen siellä vielä käymään! Isällesi terveisiä!
VastaaPoista