Kummallista, ettei hänen moottorinsa kaipaa paljoa unta. Sellaista se oli vauva-aikanakin. Nukahtamiset on aina olleet hankalia. Liittyen autistisuuteen, koskapa olen kuullut että downilaiset nukkuvat hyvin. Nytkin olisi halunnut Tontut videota katsoa puolilta öin! Tontut nousi hänellä vähän hattuun...joulun tienoot olleet kinkkisiä tästä innostuksesta johtuen.
Mutta ei koskaan mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Nukahtihan hän puolen yön jälkeen, mutta siinä kävi taas niin, että oma uneni hävisi tipotiehen! Niinpä hänen kuorsaustaan kuunnellessani vaeltelin huoneessa ja satuin verhon raosta tirkistämään miten myrsky puita heiluttaa:
Koin satumaisen ihmeen: taivas oli sysimusta, josta tuikkivat tähdistä kirkkaista kirkkaimmat. Puut olivat huurussa neljän asteen pakkasesta. (-eivätkä heiluneet.) Aivan jähmetyin paikoilleni ja istahdin nauttimaan tuosta näystä! Jess. Enpä olisi tätäkään nähnyt jos olisin nukkua porskuttanut klo 2 yöllä.
Ja mitä tapahtuikaan klo 6:15. Arvasit oikein: Janne sytytti huoneensa valon. Kukkokiekuu! Laitoin J.Karjalaisen laulamaan hissukseen huoneen nurkkaan Ankkurinappia, peittelin pojan ja laahustin vielä omaan sänkyyni. Olin ihan tähtipölyssä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti