"Nyt on omaishoitajan vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään, tahdon omistaa minulle vuorokauden... :) "
Meillä toimii omaishoitajan vapaapäivät niin, että Janne menee isänsä luo n. jtn. viikonloppu.
Huomisen itsenäisyyspäivän vuoksi isänsä haki hänet illalla luokseen. Sinne hän lähti nauravaisena ja hyväntuulisena. Onneksi on näin.
Ensimmäinen yö menee totutellessa, sillä kun on tottunut kuulemaan marinaa ja narinaa puoleen yöhön, on sitä kuulevinaan myös silloin, kun aiheuttaja on 100 km:n päässä. Toinen yö menee paremmin nukkuessa. Tässä työssä oppii arvostamaan hyviä yöunia, jos missään!!
Mutta niin nopsaa menee viikonloppu, 12 vrk odotettava, että tulee uusi vapaa. Tämä on kuitenkin oma valintani. Yrittäjällä ei olisi näinkään hyvin. Näillä mennään, eikä urputeta!! Jostain syystä monet omaishoitajat eivät pidä vapaitaan. Sen olen oppinut, että omasta itsestä kannattaa pitää huolta. Sairaasta, väsyneestä ja masentuneesta hoitajasta ei hyvä seuraa. Pian saattaisi olla yhden sijasta kaksi hoidettavaa.
Nyt vierailin oman rakkaan tyttäreni luona Jyväskylässä. Hän on 21 vuotias opiskelijatar. Meillä taitaa olla melko samanlainen huumorintaju, ja tunnen hänen luonaan harmoniaa, rakkautta, iloa ja yhteenkuuluvuutta, olemme hyvä parivaljakko.
Kun Jenni oli pieni, emme voineet käydä, hmm...oikeastaan missään julkisissa tilaisuuksissa Jannen vuoksi, niinpä kun olemme kahdestaan on ylenpalttisen ihanaa mennä erilaisiin paikkoihin ja tilaisuuksiin.
Nyt suuntasimme Yliopiston soihtukulkuetta katsomassa, (jota emme kyllä ehtineet nähdä :) sankarihaudalla kuuntelemassa sotaveteraanin mielenkiintoista puhetta, oppilaan puhetta, ja yhteislauluna kaikui "Maa on niin kaunis".
Etsimme Karjalan vainajien muistopatsaan hautausmaalta ja sytytimme kynttilän menneiden omaistemme muistolle. (Näitä omaisia on nyt rutkasti enemmän tietoisuudessa, kun olen harrastanut sukututkimusta äitini puolelta, joka oli syntyjään Karjalan kannaksen Metsäpirtistä. )
Takaisin kävellessämme hämärikössä, kiersimme Harjun portaiden kautta, joka oli kauniisti valaistu kynttilöin. Tässä hieman kännykkäkuvaa
Seuraavana päivänä suunnistimme tutustumaan vanhan pihan joulumyyjäisiin, kiertelimme suutarin museossa, kauppakeskuksessa jouluostoksilla, pitzalla... neljässä tunnissa ehdimme paljon.
Liian nopeaan aika riensi, mutta onneksi joululoma on pitkä. Sitä silmällä pitäen toinkin jo neljä kassillista "lomakamaa", ehkäpä se tyttökin sieltä tulee ajallaan linja-autossa...
Omaishoitajan vapaapäivä on takana. Aivan pian soi ovikello, ja omaishoitaja sulkeutuu hoidettavansa tarpeita kuulemaan ja auttamaan tätä joka käänteessä. Nyt mie taas jaksan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti