Joulun jälkeen...

Janne oli onnen poika. Isänsä kävi hakemassa aaton aattona, ja toi sunnuntaina takaisin.
Äijä-Joulua ovat viettäneet lumettomissa maisemissa, niin kuin me kaikki täällä eteläisessä Suomessa. Samaan tyyliin nukkumisten kanssa oli mennyt sielläkin, vain kahtena yönä oli nukkunut ilman Tenox-annosta. Kovin oli hymy herkässä pojalla, kun tuli takaisin "äidin pojaksi". Näki, että mukava breikki hänellä oli ollut isän luona, kun puhekommunikaattoria yhdessä kuuntelimme. Ja toisaalta kiva oli hänestä vaihteeksi tulla toiseen kotiin takaisin.

Lämpöasteita on pidellyt +6 asteeseen, hyvä on ollut kävellä meidän lakeuksilla, kun ei ole ollut liukastumisvaaraa kellään.

Jenni-tyttäreni oli minun kanssani, ja saimme rauhassa viettää aikaa, ja nautiskella Joulun rauhasta, kävelyllekin hän vei minut muutaman kerran.

Ihmetyksen aika ei ole ohi. Luulin, että nukkuisin hyvin, kun meteli-poika on 100 km:n päässä, mutta koin edelleen huonoja yöunia. Osa selittyy käden tuottaman kivun ansioksi, että heräilin, kun liikahdin vähän käden suuntaan, mutta särkylääkkeenkään jälkeen saattoi uni olla tipotiessään, ja heräilin usein. Mitä tämä on? Vaihdevuodet vaivaa? Ok, mutta olleet jo pian 5 vuotta, ei pitäisi olla uusi juttu. Huomenna menen lääkärille kädestäni, jospa sen saisi vielä kondikseen. Jennille naureskelin, että "jäähän mulle vielä toinen käsi". Hirtehistä huumoria on viljelty käteni suhteen...toivottavasti ei sentään niin paha juttu. Yksi selitys omiin huonoihin uniini on tottumus. Ja toinen selitys, että alitajunnaisesti kannan huolta Jannen voinnista. Nähdä saa, mitä tapahtuu, kun rutiinit taas alkavat... Tottumus on toinen luonto.



Joululahjaksi saatu käärme sai kovaa kyytiä...

 





Pukki toi pojalle kehittäviä lahjoja. Isoin niistä oli lasten tietsikka-tabletti. Sitä koitetaan "ajaa sisään", että olisi käsille muutakin tekemistä kuin vipattaminen. Toisen tarvitsee kaveriksi kyllä siihenkin, ei oikein yksin onnistu mitkään pelit ja pensselit. Kynnet täytyy viilata lyhemiksi, ruudun painaminen ei oikein onnistu, kun kynsi on pitkä. (saksien ja leikkureiden käyttö kynsien kohdalla on out, ei onnistu kuin viilaaminen...)

Myös suurikokoiset irralliset puuhelmet oli lahjana, ja niiden kanssa hän pääsikin yllättämään. Pujottelua hän on harjoitellut ja tehnyt monessa koulussa ja toimintakeskuksessa.Hän osasi jopa ottaa itse uuden helmen ja sitkeästi pujottaa sen vaikka välillä oli hankalaa. Yhteensä 9 helmeä sujahti lankaan  kertaistuimelta, sitten se jo alkoi kyllästyttää. Hiljaa hyvä tulee. Täytyy alkaa kotikuntoutusta pikkuhiljaa lisäämään, jälleen kerran alusta alkaen.